Tämän lisäksi olen ylläpitänyt ja pahentanut sen tilannetta omilla hieronnoilla, venytyksillä ja korvaavilla treeneillä. Näin jälkikäteen ajateltuna en ole antanut jänteelle hetken rauhaa ja siitähän tuo tulehdus on ottanut oikein kunnolla itseensä! Idiootteja on monenlaisia, mutta minä taidan olla sieltä isoimmasta päästä... Tällä hetkellä kävelykin on jo tuskaista ja akilles narisee ikävällä tavalla jo ihan arkiaskareissakin.
Nyt siis olisi tavoitteena rauhoittaa jänteen seutu sen mitä arkiaskareilta pystyy. Syön vielä yhden tulehduskipulääkekuurin ja pidän jäätä nilkassa niin paljon kuin pystyn. Jos se siitä vaikka rauhoittuisi ja voisi aloittaa hyvin rauhallisen kuntoutuksen.. Mutta ennen kuin akilles rauhoittuu, en tee mitään missä akillekseen tai jalkoihin muutenkaan, kohdistuu minkäänlaista rasitusta.
Ruokahalu on entistäkin kovempi ja kaikenmoisen roskan syöminen on helpompaa kuin koskaan :) Katsotaan jos sitä 100kg saisi rikki ennen joulupöytää.. Alla kuva turvotuksesta. Kuvassa sääriluu, josta pystyy sormilla muotoilemaan jos jonkinnäköisiä juttuja :D
Akilleksen kuntoutuksen kanssa on edessä aivan varmasti monien kuukausien työ, ennen kuin voi edes kuvitellakaan juoksevansa normaalisti. Nilkka toimii ihan päin persettä, akilles on pahasti tulehtunut, veriarvot ovat romahtaneet taas hälyyttävän alas, jne jne...
Ensi kauden mukavilta ja haastavilta kuullostaneet tavoitteet pystyy nyt painamaan DEL-nappulalla aika pitkälti kankkulan kaivoon. Katsotaan niitä tavoitteita sitten kun olen taas 100% kunnossa. Tällä hetkellä olen tullut siihen johtopäätökseen, että en jaksa tulevaisuudessa juoksua enään "harrastaa" yhtä vakavalla otteella kuin tähän saakka.. Jos sitä vaikka aloittaisi "uuden elämän" ja nauttisi vain liikunnan tuomasta hyvästä olosta, ei rikkoisi itseään jatkuvasti, ei aiheuttaisi perheessään vain huonoa oloa omilla menoillaan, ei romahduttaisi veriarvojaan säännöllisesti ja voisi tehdä esim viikonloppuisin / lomillaan muutakin kuin ajatella ja toteuttaa sitä täydellisyyteen pysrkivää harjoitusohjelmaa ja valmistautumista johonkin monen kuukauden päästä odottelevaan juoksukisaan...
Mutta jottei tämä nyt ihan synkistelyksi menisi, niin onneksi pääsen starttaamaan huomenna aamusta mahtavalla Runner's High:n porukalla kohti Muncheniä! Luvassa maraton-turisteilua ja sitten sen jälkeen olut-turisteilua aina tiistai iltaan asti. Siitä se akilles varmaan tykkääkin :D Mutta reissusta on varmasti tulossa hauska ja ikimuistoinen, sillä on tätä reissua suunniteltu ja toteutettu ja vuoden päivät :)
Ei huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Harmi, kun noin pahaksi meni. Tsemppiä ja positiivista mieltä kuntoutukseen. Reissusta tulee varmasti hieno. Pääset katselemaan vierestä muiden maratonjännittyneisyyttä ja keskittyneisyyttä. Nauti omasta roolistasi siinä sivussa. Niin ja paljon hyvää olutta jälkipeleissä :)
VastaaPoista