Kisaraportti: Geneven maraton by Vieraskynäilijä

Harmony Geneva Marathon for Unicef järjestettiin tänä vuonna 2.-3.5. Viidettä kertaa tapahtuman yhteydessä kerättiin varoja Unicefin työlle puhtaan juomaveden saamiseksi lapsille. Osallistumismaksun yhteydessä oli mahdollisuus lahjoittaa rahaa tähän tarkoitukseen ja näiden viiden vuoden aikana lähes 500 vesipumppua on pystytty rahoittamaan tapahtumasta saaduilla varoilla. Juokse ja tee hyvää -mentaliteetti toimii mielestäni hyvin.

Koska maratonin ohella reissun iso tarkoitus oli käydä Lausannessa asuvaa veljeäni moikkaamassa, jouduin tekemään joitain kompromisseja valmistautumisessa. Kävelyretket vuorilla, vierailu suklaatehtaalla ja epäsäännöllinen tankkaus toivat oman jännityksensä, jota veljen(tyttöjen) kanssa vietetty aika mukavasti lievensi. Yksi käytännön ongelma liittyi numerolappujen hakuun. Sen piti tapahtua perjantaina tai lauantaina, mutta lentomme saapui Geneveen jo torstaina ja kisa olisi vasta sunnuntaina. Koska ajomatkaa Lausannen ja Geneven välillä on vajaa tunti, ei ylimääräinen ajelu houkuttanut. Järjestäjät tulivat hienosti apuun ja tekivät ystävällisesti poikkeuksen kohdallani. Sain hakea numeroni vasta sunnuntaina aamulla ennen kisaa. Hienoa palvelua ja pelisilmää järjestäjiltä!

Tapahtumassa oli kaikkinensa 16000 juoksijaa lasten ja nuorten sarjat, alimatkat ja maratonviesti huomioiden. Kaupunkikuvassa näkyi paljon iloista väkeä ja juoksijoita kannustajineen. Viikonlopun viettäminen Genevessä olisi tuonut paremman käsityksen kokonaisuudesta, mutta pelkän sunnuntainkin perusteella tapahtumalla on iso asema kaupungissa. 

Juoksijamassan terävin kärki olikin sitten major-kategorian ulkopuoliseksi kisaksi mielestäni ihan kelvollinen. Peter Kiplagat voitti miehissä 2.11.18 ajalla, naisissa Jane Kiptoon aika painui 2.35:een. Pääsin lähtökarsinassa niin lähelle eliittiä, että näiden tuulenhalkojien ensiaskeleet näin lähietäisyydeltä. Oma tavoitteeni oli lähteä matkaan hymyillen, juosta tasainen juoksu alle kolmen tunnin ja tulla maaliin hymyillen. Kuvista voi huomata, että maaliintulohymy oli aavistuksen väkinäinen, mutta tunnetila oli oikea. :)

Maaliintulo"hymy"

Ajoimme auton lähtöpaikan lähelle, hain numeron, jätin drop bagin ja siirryin karsinaan kolmen tunnin alitusta yrittävien seuraan. Tuohon vauhtiin järjestäjillä oli tarjota jänis, joka osoittautui sittemmin suhteellisen päteväksi nylkyksi. Lähtöalueella kaikki oli merkitty hyvin ja juomapisteitä sekä vessoja tuntui olevan riittävästi. Jo aamusta ilmaa viilentänyt sade toi odotteluun osansa, mutta täydellisessä maratonkeskittyneisyydessä sekään ei häirinnyt. Sub3h:n lähtökarsinan vieressä kulki sopivasti pieni sivukuja, missä kävin vetämässä muutamat aukaisuvedot, enempää verryttelyjä en tehnyt.

Startin jälkeen välttelin kompurointeja ja hain omia juoksulinjojani, jotka löytyivätkin hyvin. Nopeasti näin vierelläni kolmen tunnin jäniksen, jolle esittäydyin sujuvasti ranskaksi. Vastauksista en sitten enää oikein saanut selvää ja epäilin ymmärrystäni kuullessani kaverin ennätyksestä ja saavutuksista. Jälkikäteen huomasin, että kaveri tosiaan oli pykälää kovempi juoksija, kenen kokemukseen päätin luottaa vauhdinjakoni. Se oli yksi parhaista päätöksistäni juoksuun liittyen. 

Alkukilometreillä kolmen tunnin junassa oli useita kymmeniä menijöitä. Oman juoksulinjan hakeminen tuotti ajoittain hieman haasteita ja varsinkin isojen lätäköiden väisteleminen oli vaikeaa. Päätin olla väistelemättä, mikäli se ei helposti onnistuisi. Muutamien peltojen välissä kulkeneiden osuuksien kohdalla hiekkatie oli paikoin muuttunut aikamoiseksi velliksi ja niiden läpi tarvottuani lätäköillä ei enää ollutkaan väliä.

Reittiprofiili oli mielenkiintoinen. Alkumatkasta nousua oli n. 16 kilometriin asti, minkä jälkeen reitti oli enemmän tai vähemmän laskuvoittoista kohti maalia. Tämä sopi negatiivisen splitin tavoitteeseeni hienosti, kunhan vain malttaisin olla höntyilemättä ensimmäisellä puoliskolla. Chauchaun johdolla eka puolikas tultiin 1.29.40, joten tarkkaa työtä oli tehty. Hieman mietitytti, kun pelivaraa hyytymisen suhteen ei juuri olisi. Tosin tiesin profiilin perusteella lopun helpommaksi eikä mitään vaikeuksia ollut ilmennyt, joten luottoa löytyi.

Reitin profiili mietitytti etukäteen

Uhkaavin tilanne näin jälkikäteen ajatellenkin oli n. 12 km kohdalla. Olin missannut kahden edellisen juomapisteen kohdalla mukit geelejä etsiessäni, joten tässä vaiheessa päätin ottaa pari mukillista vettä ja varmistaa niiden alasmenemisen kävelemällä. Olin täysin järjestäjien huollon varassa, mitä nyt omat suolatabletit kannoin mukanani varmuuden vuoksi. Tuon kävelyaskelhuollon aikana kolmen tunnin juna karkasi n. 50m päähän. Siinä kohdassa kävin pikaista keskustelua itseni kanssa. Yksin juokseminen tuossa vaiheessa ei kuulostanut hyvältä idealta, mutta en tosiaan halunnut höntyilemällä kuluttaa turhaa energiaa. Onnekseni melko pian tuli pieni laskupätkä, minkä aikana sain rullattua ryhmän kiinni suuremmin repimättä. Tämän pisteen jälkeen hitaana hämäläisenä tajusin vihdoin juomapöytien järjestyksen. Geelit olivat pienessä kasassa keskellä pitkiä pöytärivistöjä ja seuraavilla kerroilla osasin bongata ne helpommin eikä mukinmissauksiakaan enää tapahtunut.

Porukka harveni hitaasti mutta varmasti kilometritolppia ohittaessamme. Pääsin kuitenkin juoksemaan suurimman osan matkaa jonkun selän takana eikä tuuli siten häirinnyt juoksuani. Chauchaun ranskankielisistä ohjeista en ymmärtänyt yhtään mitään, vaikka aikanaan olen ranskan kirjoittanutkin. Liekö maraton sumentanut lopunkin kielipääni vai oliko miehen puheessa niin outo murre, mutta ainoa ymmärtämäni vinkki oli kädenosoitus lätäköiden varalta.

Noin 30km kohdalla juna oli kutistunut merkittävästi, mutta peesiapua löytyi sentään vielä.

Mikon kehuma kisapaita pääsi vuosien tauon jälkeen käyttöön, mutta kuraa tarttui siihen siltikin. ;)

Noin 33km kohdalla alkoi parin kilsan alamäki, mitä olin odottanut. Mäki oli ihan kunnollinen ja askeleeseen tuli lentoa. Tässä kohdassa menin ensimmäistä kertaa jäniksen edelle ja annoin rullata rennosti. Kilpailun nopein kilometrikin napsahti tässä vaiheessa, ollen 3.57. Loppuvaiheessa alamäkeä tulivat ensimmäiset ja onneksi ainoiksi jääneet jalkatuntemukset. Pohkeissa alkoi kiristää kovempi vauhti ja hieman siitä säikähtäneenä varoin loppukilometreillä tekemästä mitään yllättävää, kokemusta maratonin loppuvaiheista kun viime vuosilta ei ollut. Alamäen jälkeen näin kaukana edessäni yhden Geneven kuuluisimmista maamerkeistä, oikeastaan vesimerkeistä, 140m korkeuteen kohoavan suihkulähteen. Oli muuten pitkä matka juosta rantatietä, kun näki vajaan 7 km päässä suihkulähteen, mikä olisi maalin vieressä. Jossain vaiheessa tuntui, etteivät suihkulähde ja maali lähestyisi ollenkaan, vaikka edelleenkään pohkeita lukuunottamatta ongelmia ei ollut. 

Taisi olla n. 39 km kohdalla, kun näin veljeni viimeisen kerran ennen maalia. Siinä kohtaa tsempit menivät perille ja tajusin, että alan olla jo lähellä. Johan meinasin silti eksyä kaupunkipätkällä, kun tuli ensimmäinen käännös eteen. Onneksi järjestäjä huomasi asian ja ohjasi oikealle reitille. Tämä ei ollut merkkauksen eikä järjestäjien, ainoastaan maratonin loppuvaiheiden entisestään heikentämän suuntavaistoni syytä. Mikko, Jukola-debyyttiämme innolla odotellen… ;)

Reilu kilometri ennen maalia Chauchau juoksi minut kiinni ja veti vähän matkaa. Tässä kohdassa ymmärrykseni oli jo niin heikkoa, että ranskan murrekin kuulosti ihan englannilta ja luulin ymmärtäväni kannustuksen. Jänis huikkasi viimeiset tsempit ja jäi takana tulleita tsemppaamaan. 41km tolpalla tajusin, että voisin vaikka kävellä pätkän ja silti pääsisin alle kolmen. En kuitenkaan uskaltanut höllätä, koska pelko yli menemisestä oli liian suuri. Motivoin itseäni hokemalla, ettei enää ikinä tarvitsisi juosta maratonia, jos en välttämättä haluaisi, jos nyt pääsisin tavoitteeseeni. Maalisuoralla fiilis oli upea! Hieno loppusuora, paljon kannustavia ihmisiä ja maalin yläpuolella oleva kello, mikä hymyili minulle numeroillaan. Otin kaiken irti fiiliksestä ja tuulettelin yleisölle. Vuosien aikana koetut hankaluudet tuntuivat unohtuvan tuossa hetkessä. 2.59.09 siirtyi suoraan verkkokalvolta syvälle tajuntaan. Sitä ei enää mikään mykoplasma, pf, flunssa tai säären mätäpaise ottaisi sieltä pois. 

Molemmat jalat yhtä aikaa ilmassa ja hymyileminen onnistui silti.

Maalissa kiittelin Chauchauta ja kanssani käytännössä koko matkan juossutta naista matkaseurasta. Pienen eväshaalimisen jälkeen menin kohti hierontapistettä, mikä oli järjestetty vaatteidenvaihdon kanssa parkkihalliin. Hieroja kehui reisieni olevan vielä ihan pehmeät, mikä vahvisti tuntemustani siitä, että juoksuasento oli pysynyt hyvänä koko matkan. Pikaisen kisakylän läpikävelyn jälkeen menimme autolle ja lähdimme kohti Lausannea. Tässä vaiheessa tuli ainoa isompi hidaste, kun kaupungin liikenne oli aivan jumissa. Mikäpä siinä kuitenkaan oli maratononnellisuudessa autossa istuskellessa.

Dominique "Chauchau" Chauvelier (mm. EM-pronssia, MM 5., HCM-voittaja 1982, maratonennätys 2.11) ja peesaaja

Oikeastaan jo Forssan 2010 jälkimainingeista lähtien olen halunnut keskittyä lyhyemmille matkoille, lähinnä vitoselle ja kympille. Nyt kun kolmen tunnin apina vihdoin päätyi Geneven suihkulähteen juurelle, on ehkä aika yrittää parantaa näiden matkojen ennätyksiä lähemmäs kuvittelemaani potentiaalia ja sen jälkeen kenties jatkaa maratonennätyksen korjailua. 2.48 ja alle 4min/km vauhti siintelee jossain takaraivossa yhdessä Bostonin kaltaisten elämysten kanssa, mutta niiden aika ei ole ihan vielä. Tai mistäs sitä tietää, on tämä juoksupuuhastelu päässyt yllättämään niin monesti ja yleensä kuitenkin positiivisesti jo tähänkin mennessä!

Jouni Veltheim

(Kuvat: Jukka Veltheim)

Tässäkin yhteydessä kiitos vielä Mikolle vieraskynän kelpuuttamisesta ja kaikesta kannustuksesta matkan varrella! Kisan jälkeen tapahtuneen kellomerkkini vaihtumisen myötä olemme taas samassa joukkueessa ja se tietää tuloskehitykselle hyvää. Loppuun vielä tapahtuman fiilistelyvideo. Kohdassa 3:28 pääsee ihastelemaan askeltani, mutta se vaatinee toisenkin katselukerran, sen verran pikainen välähdys on. ;)