7 viikkoa leikkauksesta. #missämennään

Tämä on blogin viikkokatsaus ja minä olen Mikko Järvinen, Hyvää päivää :)

On kulunut siis aika tarkalleen tasan 7 viikkoa siitä, kun puukon alla Peijaksessa käytiin. Silloin tutuilta ja tuntemattomilta kaivettujen tietojen valossa olin varautunut olemaan juoksematta 4-6 viikon ajan. Toisaalta mulla oli koko ajan sellainen tunne, että nilkasta poistettu luunokka ei ollut ainoa asia mikä jalassani mättää.. Ja kuinka oikeassa alitajuntani sitten olikaan.

Nilkkani oli umpilukossa 4 viikkoa sitten, kun ensimmäisen kerran Kankaan Jukan pöydälle pääsin. Siitä nilkka saatiin auki ja sitä avattiin siis pari viikkoa sitten lisää, jonka jälkeen nilkassa oli normaalit liikelaajuudet, mutta itse nilkan biomekaniikka edelleen täysin pielessä.

Viime kerrasta FTK:lla oli eilen kulunut jälleen se pari viikkoa, kun taas kerran menin jalkaani Jukalle näyttämään. Tällä kertaa liikelaajuudet olivatkin tallella, eli joka päivä kolmesta neljään kertaan tehty nilkkajumppa on alkanut toimia!! Eli siis Jukan sanoin: Nyt ollaan siinä pisteessä kuntoutusta, että voidaan jatkaa eteenpäin. Ennen nilkan auki pysymistä ei ole järkeä siirtyä "seuraavaan vaiheeseen" eli nilkan biomekaniikan opettelemiseen uudelleen, eli toisin sanoen oikein.

Nilkkani pyrkii siis tällä hetkellä edelleenkin menemään liikaa ulkosyrjän kautta, koska on luunokan takia "joutunut" sille radalle jo varmaankin vuosien ajan. Nyt erilaisilla liikkeillä ja jumpilla sitä opetetaan takaisin oikeille raiteille. Hitaasti mutta varmasti. Jos johonkin ihmiseen tällä hetkellä luotan, niin se on Kankaan Jukka. Paremmassa hoidossa en voisi olla.

nilkkajumpat, 3-4 x 15min päivässä

Seuraava käynti parin kolmen viikon kuluttua ja JOS silloin nilkan liikkeet on paremmassa kunnossa, niin voidaan alkaa "ajattelemaan" jo juoksemisen aloittamista :) JES, kohta pääsen siis jopa ajattelemaan juoksua (ihan niin kuin en niin jo tekisi päivittäin;))

Muuten ohjelmaan on kuulunut sitä samaa: nilkkajumppaa, fillaria, vesijuoksua, uintia, crossaria, soutua, vähän kävelyä ja lihaskuntoa. Tämä jatkuu, ellei mitään mullistavaa tapahdu.

Viime lauantaina juhlittiin myös ystäväpariskunnan häitä. Ja voi pojat niitä juhlittiinkin ihan aamuun asti! Vielä eilenkin oli havaittavissa pientä turvotusta, väsyä ja päänsärkyäkin :) Eli vanhuus on tullut ja varmaankin jäädäkseen.. Ei passaa enään näillä kilsoilla ihan aamuun asti juhlia, jos meinaa seuraavaan 4 vuorokauteen saada jotain hyödyllistä tehtyä.. Alla Kapteeni Järvinen valmiina jatkoille ;)

Tulevana lauantaina olisi tarkoitus hypätä autoletkan kyytiin ja lähteä kannustamaan Runner's High:n ja Runner's Clubin seurakavereiden juoksuja Karhu-viestiin Raumalta Poriin! Siellä piti juosta viime keväänä, siellä piti juosta tänä keväänä... ehkä siis ensi keväänä jo juoksen itsekin?! No otan somevastaavan roolin itselleni ja nautin toivottavasti mukavasta ja lämpimästä päivästä mukavien kavereiden juoksuja katsellen ja ehkä myös kuvaten :)

Palaillaan taas astialle. Moro.