Sain työkaveriltani muutamaksi viikoksi lainaan hänen cyclocrossinsa, jossa oli kunnon maantiekiekot alla. Sillä pyöräily olikin niin mukavaa omaan hybridiini verrattuna, että aloin miettimään oman fillarin ostoa. Pähkäilin kahden välillä, eli ostanko cyclocrossin ja siihen kahdet erilaiset kiekot, vaiko maantiefillarin, jolloin hiekkaosuudet jäisivät kokonaan ajamatta.
No päätin sitten loppujen lopuksi ostaa maantiefillarin ja hintakatoksi sain sponsorin/rahoittajan kanssa neuvoteltua 2000€. No mikäs siinä sitten muuta kuin fillarikauppoja kiertelemään ja uutta fillaria etsimään.
No, joka liikkeessä myydään tietysti kahta tai kolmea merkkiä ja kaikki ovat vuorostaan niitä "maailman parhaita" :)
On Cannondalea, Gir'siä, Wilieriä, Olmoa, Ridleyta, Feltiä, Giantia, Bianchia ja monia monia muita maailman parhaita fillareita..
Osasarjoja fillareihin on sitten Shimanoa, SRAMia ja Campagnoloa. Ja näiden osien erilaisia, painoisia ja tasoisia alasarjoja on sitten ainakin 105, Ultegraa, Dura Acea, Forcea, Rediä, Velocea, Centauria, Athenaa, Chorusta, Recordia ja Super recordia...
Eli pohjaton kaivo, josta ei meinannut alle kahden tonnin löytyvän sitä sopivaa!! Kaikista liikkeistä olisi löytynyt vaikka kuinka paljon kaikkea, JOS "laittaisit 150 euroa lisää" tai "400 euroa lisää". Silloin olisin kuulemma saanut jo täydellisen fillarin?! Jos 2400€ maksaa täydellinen fillari, niin miksi heillä on myynnissä myös 3000, 6000 ja jopa 10000€:n fillareita?
Myöskään netistä en uskaltanut fillaria tilata, koska halusin juuri oikean kokoisen ja mulle säädetyn fillarin alle ja mahdollisimman nopeasti. En olisi jaksanut sitä vaihtorumbaa ja säätämistä.. olisi varmasti ollut kesä jo ohi, ennen kuin olisin sillä polkemaan ehtinyt :)
No pelastuksekseni sain kaveriltani vinkin että kannattaa ottaa yhteyttä erääseen hänen tuttuunsa joka kasailee fillareita harrastuksekseen ja myy niitä sitten eteenpäin samaan hintaan mitä niihin on mennyt rahaa. Osia on vähän käytetty, mutta rungot ovat uusia. Niinpä kasattiin hänen kanssaan mulle täydellinen fillari!!
Rungoksi valikoitui Lapierren Xelius (2012 malli) ja osasarjaksi vähän käytetty Campagnolon Super Record 11. Satulan ja muut sain itse valita ja kiekoiksi valikoitui Fulcrumin Racing 3 kiekot, sillä ne miellyttivät eniten silmää ja niiden pitäisi kestää hieman paremmin, kuin superkevyet vuoristokiekot.
Eli meikäläisen uusi rakas näyttää melkein tältä: (tähän kuvaan siis vaihdetaan vielä satula, satulatolppa, stemmi ja kahvat)
Samallaisella rungolla ajoi muuan ranskalaistalli FDJ esim. viime kesän Tour de Francen ja kaikki muutkin kisansa!! Myös vanha inttikaverini ja FDJ-tallin J. Veikkanen kehui fillaria, kun häneltä asiaa kysyin :) Eli ainakaan rungosta ei jää noi tulevat keskivauhdit kiinni ;) Eikä myöskään osasarjasta, sillä Campan Super Record 11 on sitä parasta A-luokkaa!!
Eli olen onnellisesti uuden fillarin omistaja. Osien muokkaaminen vie vielä tämän viikon, mutta loppuviikosta mulla pitäisi siis olla oma maantiefillari!! Odottelen jo ensitreffejämme ;)
Treenipuolella on viime viikkoina edetty samaa rataa. Eli uintia, fillarointia, vesijuoksua ja kuntopiiri/punttisaliharjoittelua on ollut ohjelmassa. Jalka on edelleen pipi.
Ensi viikolla pääsee onneksi muutamaksi päiväksi Köpikseen maratonia KATSOMAAN!! Osallistuminen ko kisaan on siirretty ensi kevääksi, joten tämän kevään reissusta tulee todellinen turistireissu :) Tällä hetekllähän sitä PITI jo kevennellä ja valmistautua alle 10000 sekunnin alitukseen, mutta kun ei niin ei.
Ja eihän tässä ole kuin muutama hassu viikko ennen kuin Joukkue Järvinen pakkaa kamansa ja suuntaa Toscanan auringon alle kahdeksi kokonaiseksi kesäkuun viikoksi, uuuuuuh, ihanaa. Siellä joutuu ehkä muutaman serpentiinin käydä lainafillarilla testaamassa... ja pihan uima-altaalla muutaman uintivedon suorittamassa :) Ja mistäs sitä tietää, vaikka juostakin jo silloin pystyisi...edes vähän, jookos?!
Kuluneen viikon hauskin juttu on kuitenkin ylivoimaisesti ollut HCR:n reitin pituudesta käytävä puinti juoksufoorumilla!! Tässä suora linkki keskusteluun, jossa on melkoisen vahvoja karttakuvia ja argumenttejä siitä, että reitti on ollut kuin ollutkin alimittainen. Reitti on varmaankin mitattu oikein, mutta itse kisapäivänä reitti ei olekaan mennyt mitattua reittiä pitkin... Outoa, että tälläinen on edelleen mahdollista ja hauskaa että yleistyneet ja todella tarkat kellogps-laitteet paljastavat tällaiset virheet :)
Onnea uudelle pyörälle, Mikko! Maantiekiituri oli oikea valinta :).
VastaaPoista