Blogi- ja treenivuosi 2018

No niin, on viimeinen päivä vuodesta 2018. On siis aika vetää yhteen kulunut vuosi treenilasien (ja Instagramista poimittujen kuvien) läpi tarkasteltuna.

Kulunut vuosi oli treenien puolesta hyvin monijakoinen. Oli hyvää kulkua alkuvuodesta, sitten pientä ylikunnon oireilua ja ei kulkevaisuutta, sitten ihan hyvä fiilis ennen Berliiniä, sitten solisluun murtuman kautta Berliinin siirto San Sebastianin maratoniin, sitten nilkan pyörähdys juuri ennen San Sebaa ja Baskimaassa sitten 2.44.00 "torjuntavoittona" aivan helvetin kipeällä nilkalla töpyteltynä.

Vuosi alkoi perheen kanssa Ylläs/Levi-leirillä, jossa tuli liikuttua ehkä kovimmat määrät sitten ikinä. Jokaamuinen aamulenkki juosten ja päälle Pk-pertsaa sopiva annos aamu/iltapäivän aikana nautittuna, Viikolle 1 siis yli 22h liikuntaa, siitä oli kiva aloittaa vuosi :)

Lapista kotiuduttuani oli vuorossa duunikeikka Chicagoon ja mun suosikkikaupunkiin Vancouveriin :) Tosin Chicagosta tuli kerta heitolla mun toinen lempikaupunki Pohjois-Amerikoista, oli se sen verran vaikuttava paikka ja Wilsonin uudet tilat Lake Michiganin rannalla olivat maagisen upeat!!

Myös juoksijoille kaupunki tarjoaa upeasti talvellakin hoidetut baanat niin joen kuin järven rannassa. Windy City ei ole muuten ihan tuulesta temmattu termi, sen verran tuuli tuiversi joka aamu :) Mutta ihan noin muutenkin kaupungin keskusta oli maaginen paikka. Ihan kuin vanhoissa elokuvissa olisi kävellyt koko ajan :)

Paikallinen Vantaanjoen varsi oli varsin hyvin hoidettu talvellakin :)

Chicagossa asuu minun vanha kolleega Suunnolta. Hän ja hänen miehensä pitivät minua oikein hyvänä ja veivätr minut katsomaan niin Lauri Markkasen & Chicago Bulssin, kuin Blackhawksin hokimatsia!! Molemmat aivan jäätävän hienoja tapahtumia!! Varsinkin Markkanen oli mukava nähdä livenä!!!

Chicago ja NHL

Helmikuu sujui melko rauhallisesti ja siitä ei paljoa ole kirjoiteltavaa. Kuukauden ainoa merkittäväksi tapahtumaksi luokiteltava juttu oli meidän 01520-aamulenkkikerhon YHTEISLENKKI. Eli kaikki 4 kaveria samaan aikaan, samalla lenkillä, yhdessä :) Tuo lenkki on edelleen ainut laatuaan ja katsellaan koska saadaan aikaan seuraava :D Lenkillä ollaan toki samaan aikaan oltu monestikin koko porukka, mutta silloin kaikki juosseet eri reittejä, eri vauhteja ja yksin :D

6.2.2018 ja RASTI SEINÄÄN, koko #01520-aamulenkkikerho yhteislenkillä!!

Maaliskuussa käytiin vaimon kanssa kahdestaan Dubaissa vähän D-vitamiinia tankkaamassa. Tuokin kaupunki oli aika magee mesta ja hotellimme ympäristö Dubai Marinan laitamilla tarjosi sekin melkoisen mukavat puitteet aamulenkeille :)

Pidennetty viikonloppu Dubaissa :)

Dubaista kotiuduttua olikin sitten aika mennä ennalta pahalta kuulostaneeseen gastroskopiaan ja tutkimaan tarkemmin jo verikoissa lähes varmaksi diagnosoitua keliakiaa. Ja kyllähän se suolen nukka sen keliakia-diagnoosin sitten varmisti ja siitä alkoikin gluteeniton loppuelämä. So far so good, vaikakkaan ihan hirvesäti ei veriarvot ole senkään jälkeen parantuneet, mutta ehkä se siitä pikkuhiljaa kuitenkin palautuu kohti parempia arvoja.

Keliakia dignoosi. Tästä alkoi gluteeniton elämä.

Huhtikuussa starttaili kisakauttakin. Kuun puolivälissä kävin juoksemassa SAUL:n SM-maantie puolimaratonin aikaan 1.16.10. Aika sinänsä oli mukava, mutta jälkikäteen selvisi että reitti oli selkeästi alimittainen, joten se siitä hyvästä ajasta sitten :D

Huhtikuun lopulla kävin juoksemassa myös isoin odotuksin myös ensimmäistä kertaa järjestetyn Helsinki10 tapahtuman ja 10km enkaa (34.09) oli tavoitteena rikkoa. No ei mennyt rikki ja meno oli yhtä tervanjuontia koko matkan.  Aika 35:39 oli kaukana tavoitteesta!! Nyt jälkikäteen mietiskeltynä kroppa alkoi väsy jo silloin...

H10 ja iso pettymys

Toukouun alussa kävin duunikeikan "ansiosta" rämpiämässä Bodom Trailin 21km kisan. Kisan jälkeen päätin että poluille en ihan heti lähde uudelleen kisaamaan. Sen verran perseestä tuo reitti tällaiselle asvalttimiehelle oli :D

Poluilla sinänsä pn ihan mukava käydä silloin tällöin juoksemassa (lue Keskuspuiston tai Nuuksion poluilla), mutta suossa tarpominen ei ole minusta mukavaa, ei sitten vaikka kuinka yritti ottaa sen huumorilla vastaan... :D

Toukokuussa alkoi myös "kaikkien aikojen kesän" ensimmäiset helteet (vai alkoikos ne jo Huhtikuun puolella? No ihan sama...)! Esim. Äitienpäivänä oli kuuma kuin mikä ja alla olevasta kuvasta päätellen käytiin silloin pyöräretkelläkin :) Joskus on muistaaksei äitienpäivänä on ollut erlainenkin keli...

Äitienpäivähelle :)

Kesäkuussa oli edessä jokavuotinen HHM duunikeikka. Ensin vähän Lähtö/Maali-alueen rakentamista ja sitten itse kisa hölkäten kameran kanssa läpi :) ja sitten loppukkuusta tietenkin Juhannus, jota vietettiin Tammion saaressa Haminan edustalla. Muuten Kesäkuu oli ja meni. Lämmintä oli muistaakseni koko kuukausi.

Juhannusjumpat Tammion saaressa

Heinäkuussa oli edessä sitten kesäloma ja reissu Turkkiin Alanyaan. Oltiin Alanyassa 2 viikkoa ja päälimmäisenä muistan kuumat kelit, aamulenkit merenranta bulevardilla ja keliaakikon mahdottoman elämän Turkissa. Kukaan ollut ikinä kuullutkaan moisesta "allergiasta" :D Muutaman kerran hotellin, englantia ymmärtämättömän, keittiöhenkilökunnan kanssa asiaa vääntäneenä voin todeta, että seuraavan kerran omat eväät mukaan vaan :D

Loma & suomen kesä 2018 oli maagisen lämmin!

Kesäloma räpsäisy Kale kukkulan päältä Turkin Alanyassa

Elokuussa (ja toki jo aiemminkin) alkoi katseet kääntymään jo syyskuun lopun Berliinin maratonille.. Kroppa oli väsy ja treeni ei oikein osunut missään vaiheessa. Hemoglobiinit ja rauta-varastot oli alhaalla.

Kävin Twilight Runilla "kisaamassa" Elokuun lopulla. Jo pelkästään se, että kisa starttaa illalla kasin aikoihin, pitäisi riittää sille, että sinne ei kannattaisi lähteä ollenkaan itseään kiusaamaan. Varsinkaan tällaisen aamuvirkun ja aamulla treenaavan ihmisen. Toinen oli todella väsy olo ja totaalinen jumi kropassa.

Eli ensi vuonna EI poluille ja EI klo 13:00 starttaaville kisoille :D

Kaikkien kyykkäysten äiti Twilightilla...

En pystynyt Hietsun kaduilla juoksemaan edes sitä Berliin tavoiteteltua "maravauhtia", vaikka matkana olikin vain puolikas siitä... Aika taisi olla jotain 1.22.XX ja kisan jälkeen koutsi määräsikin 4 päivää täyslepoa ja sitten katsottaisiin missä mennään.

Tuo lyhyt lepoblokki auttoi huimasti ja sen jälkeen sain taas sykkeitä treeneissä ylös ja muutenkin hyvän vauhdin tekemiseen vielä viimeisille viikoille ennen Berliinin kisaa.. Pitäisi vaan osata levätä enemmän ja paremmin.

Hyviä treenejä kohti Berliiniä...

Treenit sujuivat siis taas paremmin ja maratonluotto alkoi nousemaan ennen Berliin kisaa! Kunnes 10 päivää ennnen H-hetkeä vedin fillarilla voltilla tonttiin. Solisluu poikki ja se siitä maratonista tänä vuonna. Koomisinta tuossa on se, että duunimatkani on sen 1200m pitkä, eikä siinä ollut ketään lähelläkään kun lensin maahan. Katukiveyksen yli ajaessa kädet vaan lipsahti eteenpäin ja olinkin matkustajana sen jälkeen....Kaikkea sitä voi siis käydä ja tsäkähän tuossa kävi, koska eihän mulla kypärääkään ollut silloin päässä. Sen tärskyn jälkeen on ollut, aina.

Kantositeen kanssa ei ollut mukavaa...

Päätin etten ole siirtämässä kisaani ettenpäin ja näin ollen en juokse tänä vuonna maratonia.  Päätin samalla ottaa kunnon Off Seasonin tekemättä mitään rankkaa vähään aikaan. Käsi alkoi kuitenkin yllättävän nopeasti kestämään kävely-hölkkää ja pian juoksinkin taas. Jopa kantositeen kanssa :)

Syyskuussa käytiin juhlistamassa myös poikani 10-v synttäreitä Manchesterissä. Siitä olikin vierähtänyt lähes 11 vuotta, kun viimeksi olen Old Traffordilla ollut matsia katsomassa.. Man Utd pelasi yllättävän 1-1 kotitasurin Wolwerhamptonin kanssa, mutta onhan se hieno tapahtuma, oli se tulos sitten mitä tahansa.

Lokakuussa Coach-Nummela alkoi puhumaan mua ympäri että lähtisin sittenkin juoksemaan syysmaran RH:n jokavuotisen syysmarareissun yhteydessä. Sanoin että kiitos, mutta ei kiitos.

Loppuvuodesta tutustuin myös uuteen ystävääni Yerba Mateen :) Olemme olleetkin todella hyviä ystäviä siitä lähtien :) Jos et ole ikinä kokeillut, niin suotittelen kokeilemaan! www.matelaituri.fi ja eikun tilaamaan mateet, bombillat ja kupit kotiin :) Itsellä kyseinen juoma potkii oikein kivasti, sillä en ole ikinä noita kofeiinipitoisia juomia nauttinut.

Ystäväni Yerba Mate :)

Lokakuun loppupuolella olka/solisluu kesti jo täyden treenaamisen ja yhtenä iltana päätin että lähden RH: baskimaahan reissuun mukaan ja ostin lennot Bilbaoon ja sanoin Akille, että varaa mestan RH:n hotellilta. Alkoi tiukka 5 viikon valmistautuminen kohti San Sebastiania. Ilman sen suurempia aikatavoitteita...vielä :)

Aki lupasi rustailla muutaman key sessionin siältävän ohjelman aina kisaan saakka. Ja sanoi myös että jos sen viiden viikon ohjelman ajelen läpi, niin aika lähellä enkkakuntoa olisin, varmasti. Oikeassahan hän sitten lopulta oli, taas.

Lokauun lopussa kävin juoksemassa Halloween Runin 10k kisan "Ala-talkkarina" aikaan 37.45. Oli tuulinen keli mutta se oli kaikki mitä kropasta tuolloin irtosi. Tosin tuolla kostyymilla ei kovempaa pääsisikään ;)

Poika vaihtoi KäPa:n mustavalkoiset HJK:n sinivalkoisiin syksyn aikana :)

Pienenä välihuomiona tähän kaiken juoksufiilitelyn väliin seuranvaihto uutisia... Syksyn aikana poika vaihtoi siis HJK:n riveihin ja itse pääsin samalla hyppäämään pois JoJo:n oravanpyörästä :) Tuo jos mikä on helpottanut tässä loppuvuodesta oikein mukavasti tuota "vapaa-aikaa". Ja mikä parasta, poikakin on nauttinut uudesta seurasta ja saanut lisämotivaatiota treenaamiseen ja pelaamiseen. Win-win situation sanoisin :)

Ja takaisin treeneihin...Marraskuun alussa treenit alkoivat puremaan ja sain tehty kaikki avaintreenit mitä Coach-Nummela oli ennen maratonia kalenteriin plänäillyt. Kuten esimeriksi tämän 32km:n kiihtyvän pitkän:



Maratonluotto alkoi siis nousemaan kohisten ja viikkoa ennen kisaa kävin vielä Aktia Cupin ekassa osakisassa juoksemassa rennon kovaa kympin aikaan 35.30 ja tunne oli siis rennon kova, ei #allin missään nimessä. Melko paljon tippui Halloween Runin ajasta vain muutamassa viikossa poies...

Aloin jo tsekkailemaan että mitäs se sub 2.40 maraton oikein vaatisi.. Päätin että eiköhän tuota rajaa lähdetä rikkomaan ja katasotaan sitten matkan varrella miltä se vauhti oikein lopulta tuntuu...

Kunnes kisaviikon tiistaina, 5 päivää ennen starttia, kevyen lenkin päälle tehdyssä rennossa rullauksessa astuin asvaltin ja hiekan reunaan ja nilkka pyörähti totaalisesti ympäri ämpäri.

Olin varma että nilkka murtui ja kisa oli siinä. Murtumaa ei ollut (röntgen), mutta kisa oli edelleen siinä.

Päätettiin kuitenkin Akin ja Tuomon kanssa, että teipataan nilkka heti kun pääsen kisapaikalle ja katsellaan tilannetta päivä päivältä. San Sebastianiin päästyäni Tuomo teippasi nilkan ja kävin perjantai-iltana lyhyen lyhyellä shake out runilla, eikä nilkka siitä huonommalsi mennyt. Kipeä ja turvokissa oli, mutta ei mennt huonommaksi kuitenkaan.

Lauantaina, kisapäivän aattona, kävin sitten kokeilemassa vähän kevyttä ja sitten 2km "kisavauhtia" viimeisenä testinä. Ei mennyt nilkka siitäkään takapakkia, joten päätin osallitua sunnuntaiaamun kisaan.

Kisassa nilkkaan alkoi sattumaan puolimaratonin jälkeen todella paljon, mutta päätin edetä niin kauan kun pystyn "normaalisti" askeltamaan. Askelsin sitten maalin saakka ja loppuajaksi 2.44.00, joka on maraurani 2. nopein maraton kuitenkin!

Täällä hieman lisää kisasta kisaraportin muodossa.

Tämä mitali lämmitti sitten lopulta oikeinkin mukavasti :)

Loppuvuosi on sitten mennytkin San Sebastianista toipumiseen. Vasen lonkka meni todella pahaksi kisaan jälkeen. Eli ihan "normaalisti" en sitten kuitenkaan tainnut puolimaratonista eteenpäin askeltaa :) Vasta ihan viime viikkoina olen pystynyt juoksemaan kivuitta kisan jälkeen..

Vuosi oli siis monipuolinen ja viimehetken loukkaantumisten värittämä. Ensi vuonna viisaammin ja paremmin ja nopeammin. Ja jos kaikki menee niin kuin Tammistossa, niin tasan vuoden kuluttua maraenkka seisoo alle 2.40 lukemissa :)

Ja yksi #puurokuva on tähänkin raporttiin saatava, joten tässä tulee :)

Breakfast of the Champions

*********************************************************************************

Sitten päästäänkin tämän postauksen pääaiheeseen, eli koko vuoden yhteenvetoon treenien näkökulmasta.

Movescountin datojen perusteella analysoituna kulunut vuosi sisälsi juoksua enemmän kuin ikinä (6302km&500h), mikä ei loppujen lopuksi (yllätys yllätys) tuonut toivottua lentoa juoksuun. Ensi vuonna lupaan juosta vähemmän, mutta kovempaa ja viisaammin kuin tänä vuonna :)

Kulunut vuosi oli myös 2010 vuodesta alkaneen "juoksijan urani" ensimmäinen vuosi, kun EN tehnyt ennätystä millään matkalla. Tosin ennätyskilsat on ennätys sinänsä :D

Viikkokilsat 2018 (avg121,19km/vk)

Viikkokilsoja ja Movescountin datoja kun tarkastelee näin jälkikäteen, niin tulihan tuossa alkuvuodesta, aina Elokuuhun asti, juostua ihan liikaa määrää. Tehot loistivat poissaolollaan ja sen huomaa hyvin myös alla olevista Movescountin käppyröistä ja datoista. Kuten olen tässä jo aiemmin sanonut, ensi vuonna määrää alas, tehoja ja viisautta ylös ja hyvä tulee taas :)

Koko treenivuosi yhdessä kuvassa :)

Tänään, vuoden viimeisenä päivänä oli vielä pakko käydä juoksemassa niin 500h kuin 6300km rikki :) Fillarointiakin tuli yllättävän paljon, kun merkkasin kaikki duunimatkat sun muut "commuting" tyyliset fillaroinnit ylös koko vuoden ajan.. Hiihtoa taas on listoilla surullisen vähän :(

Sykkeiden osalta rauhallinen vuosi

Sykkeiden osalta näkee hyvin, ettei kovinkaan paljoa tehoja vuosi ole sisältänyt. Yli anaerobisen kynnyksen 165 (kuvassa punaisella & 'Maximal') harjoittelua oli ainoastaan 4:36h, eli 1% kokonaismäärästä :) Ensi vuonna pyritään tuplaamaan tämä Zone5 osuus harjoittelusta, eli nostamaan se 2%:in :)

Tosin olen pitänyt tuota anakynnystä arvossa 165bpm (mitattu viimeksi n. 2 vuotta sitten) ja saattaa olla ettei yläkynnys enään olekaan noin korkealla.. Täytyy alkuvuodesta käydä matolla kynnykset taas mittauttamassa, jotta saa nykykunnon mukaiset kynnysarvot päivitettyä kohdalleen.

Tässä vielä Stravan tekemä video juoksuvuodesta.. (Stravaan ei mene kaikki manuaalisesti Movescountiin lisätyt movet, siksi kokonaismäärät ei täsmää)

*********************************************************************************

Tässä oli siis tämä vuosi 2018 yhdessä blogautuksessa. Kiitos molemmille lukijoilleni ja ensi vuonna jatketaan harjoituksia.

"Vähemmän, kovempaa ja viisaammin", vai miten se nyt meni...