maanantai 29. syyskuuta 2014

Kisaraportti: The Berlin Marathon 2014

Terveiset Berliinistä!! Täällä ollaan vielä huomiseen ja elämä on yhtä maratononnellisuutta :) Meinasin kuitenkin, että kisaraportti olisi ihan kiva kirjoitella täältä paikanpäältä, joten täältä pesee!!

Matkaan lähdettiin aikaisin launtaiaamulla. Lento lähti klo 06:40 ja kentälle jo reilusti ennen Boardingia. Kentällä törmäsin samaan koneeseen nousseet Jussin ja Johannan, joita en ollutkaan nähnyt piiitkään aikaan. Siinä vasta mukava parsikunta joiden kanssa ei tarvitse kauaa odotella että yhteiset keskutelut lähtevät käyntiin :) Sen verran samanhenkistä porukkaa ollaan :)

Kentällä nähtiin myös Kriston kanssa, jonka kanssa oltiin siis matkaan lähdössä. Kristo luisteli lauantaina rullismaratonin ja sunnuntaina sitten loppuverkaksi juosten saman reitin :)

Lennon jälkeen mentiin nopeasti taksilla hotellille. Jätettiin kamat sinne ja suunnistettiin samantien Expoon, koska Kriston luistelu alkoi jo klo 15:30 ja hänen piti hakea molemmat numerot. Oltiin Expossa ensimmäisten joukossa ja päästiin käytännössä jonottamatta hakemaan numerot ja oltiinkin aikaisin takaisin hotellilla.


Loppupäivä menikin kisakamoja valmiiksi laitellen, Kriston kisaa kuvaillen ja sunnuntaiaamua odotellen.


Niin, ja kävinhän mä 35min lenkilläkin, joka sisälsi 1km "maravauhtisen" pätkän. Tuo pätkä kulki 4.03/km ja tuntui superraskaalta!! Vatsa oli edelleen ihan tukossa tankkauksesta ja oli viimeksi toiminut normaalisti tiistaina.. Mietin lenkin jälkeen, että mitäköhän sunnuntaistakin tulee, varsinkin jos vatsa ei ala toimimaan ennen starttia...

Kristo rullismaralla. Hän veti kisan aikaan 1.25.16!

Kisa-aamuna skippasin hotelliaamiaisen ja söin omia eväitä klo 04 aikoihin hotellihuonella :) Mulle alle 3 h ennen kisaa nautittu aamupala on liian myöhään ja päätin tehdä aamiasen kanssa näin. Kisa-aamuna myös vatsa alkoi toimimaan, joka oli todella iso helpotus ja varmaankin myös yksi avain onnistuneeseen kisaan.. ilman tuota en olisi uskonut pystyväni juoksemaan edes maaliin, niin tukossa olin. Tulevaisuudessa tankkaus tulee hoitaa toisin. Enemmän nestemäistä energiaa ja vähemmän kaikkea höttöä.

Lähdin aikaisin kisapaikalle, kun Kristo jäi vielä hotellille ja tuli rullaluistimilla sitten perässä. Startattiin Kriston kanssa eri blokeista, joten sovittiin että nähdään sitten maalissa :)

Olin sekoitellut Northforcen juomista omat sekoitukset, jotka sisälsi sekä Universalia että Extreme juomaa. Näin ollen sain energiat ja suolat samasta pullosta :) Laitoin varmuuden vuoksi myös geelejä mukaan, joita ajattelin nauttia sitten vesipisteillä noiden energiajuomapaikkojen välillä. Mulla oli hienot liput ja kaikki :)

Northforce-energiaa matkan varrelle :)
Kisapaikalle saavuin joskus 07:00 aikoihin, eli aikaa oli varsin riittävästi ennen klo 08:45 tapahtuvaa starttia. Hoidin juomat juoma-autolle, kävin vessassa ilman jonoja ja jätin vaatteeni säilytykseen ilman jonoja. Sitten lähdin lähemmän B-blokkiani ja päätin verkata kunnolla, sillä ilma oli melko vilpoinen, ehkä 5-7 astetta. Verkatessani törmäsin Jussiin, jonaka kanssa sitten verkkailimmekin hyvät lämmöt ihan avaavilla vedoilla sun muilla :) Jalat tuntuivat jäätävän hyviltä!! Vielä lauantaina lyllerretty verkka oli muisto vain!

Itse starttiin ja omiin blokkeihimme n. 10min ennen starttia. Jussi meni Eliitin ja muiden huippujen kanssa A-blokkiin ja minä heidän peräänsä B-blokkiin. Molemmissa blokeissa oli reilusti tilaa ja kun vielä Jussin ohjeistuksesta hyppäsin väliaitojen yli ns. vasemmalle puolelle, pääsin B-blokin ihan keulille. Ja siis siirtyminen omaan blokkiin vain 10min ennen starttia! Kylläpäs saksassa osataan hommat ja järjestelyt :)

Sitten vain odoteltiin ja vähän vaihdettiin vieruskavereiden kanssa tsemppejä ja kuulumisia. Ilma täydellinen, n. 7 astetta lämmintä ja täysin tyyntä! Kuuluttaja esitteli Eliitin ja kaikki oli valmista. Oli aika hieno tunne olla taas MARATONIN viivalla :) VIHDOINKIN, ajattelin.

Paukusta liikkeelle ja ei mitään ruuhkia missään, no okei, ehkä takana, mutta ketä välittää :) Alusta asti jalat tuntuivat mahtavilta, vieressä juoksi satoja samaa vauhtia juoksevia, ilma oli täydellinen, jalkojen alla tasaistakin tasaisempi, maiilman nopein reitti ja syke alhaalla. Annoin vain mennä.

Vitosen väliaika pamahti kelloon ja se näytti 18.45. Se oli rapiat 10sek/km kovempaa vauhtia, mitä mun ranteessa olleesta tavoiteaikataulusta löytyi sen nopeimmastakin kohdasta. En välittänyt, vaan nautin. Ekoilla kilsoilla muistelen ajatelleeni että tässä sitä nyt hölkätään, maratonilla, kahden pitkän ja melko tuskaisenkin vuoden jälkeen :)

en ollut tällä kartalla kertaakaan koko juoksun aikana :)


Noin kahdeksan kilsan kohdalla huomasin, että edellänihän juokseen Jussi. Sama Jussi, jonka tiesin havittelevan alle 2.40 alitusta. Siinä vaiheessa ehkä tajusin ekan kerran, että oli tullut aloitettua todella rapsakasti. Juoksin n. 10-50 metrin päässä Jussista, mutta en alkanut huutelemaan ja ajattelin että jos saan sen kiinni omalla vauhdillani, niin sitten voin jotain sanoakin :)

5km-10km splitti tuli aikaan 19.08 (3.50/km) joten oltiin edelleen edelle kaikkia mun villeimpiäkin aikahaaveita ja vielä reilusti. En edelleenkään välittänyt, vaan nautin juoksusta ja tunnelmasta ja kaikesta :) Ja Jussi se juoksi edelleen edelläni, mutta ei puhe-etäisyydellä edelleenkään.

Vitoset 10km-15km ja 15km-20km kulkivat edelleenkin helposti ja vauhti säilyi tasiasena. Splitit tuli siis 19.13 ja 19.10. Jalat edelleen hyvät sykkeet edelleen alhaalla, mutta jalat alkoivat ehkä vähän jähmettymään. Jähmettymään on nimittäin ehkä kuvaavin termi mitä olen tässä kisan jälkeen tuolle keksinyt.

Puolimaratonin väliaika napsahti kelloon ja se oli 1.20.31. Tuli siis juostua puolimaratonin ennätys ekalla puoliskolla. Että sellainen startti :) En ollut edelleenkään huolissani. Syke edelleen matalalla, hengitys kulki ilman mitään ongelmia, jalat olivat vaan jähmeät. Kyllähän mä nyt tiedostin, että en mä 2.41 ole juoksemassa, vaikka puolikas sitä vauhtia tulikin, mutta en ollut mistään katkeamisestakaan huolissani myöskään.

Kisasykkeet
 Puolimaratonin jälkeen jalat olivat edelleen jähmeät ja jähmeämmiksi muuttuivat, tasaisesti, mutta varmasti :) Puolimaratonista 25km:iin tulikin sitten jo keskivauhdilla 3.56/km, joten alettiin olemaan kisaa ennen ajatelluissa vauhdeissa :)

25-30km splitti kulki aikaan 19.41. Tässä splitissä on muuten Berliin ainoa ylämäeksi luokiteltava nousu. Nousu ei ole iso, mutta melko pitkä ja tasaisella reitiilä se sitten tuntuu kuin tuntuukin nousulta. Mutta toisaalta, sen jälkeen on sitten laskua, että vaikutus on varmasti ihan minimaalinen. Puolimaratonin jälkeen sykkeet olivat laskeneet hieman, mutta jalat eivät kovempaakaan päästäneet. Muu kroppa olisi siihen valmis ollut, mutta maratonilla kun pitää toimia joka osa-alue ja suoritus on juuri niin hyvä kuin heikon lenkki antaa myöden. Ainiin, Jussi juoksi edelleen edelläni, mutta keskuteltu ei oltu vieläkään.

30km-35km mentiinkin jo sitten yli 4min/km vauhtia ja sen splitin väliaika oli 20.07. Edelleenkään ei ollut huolta katkeamisesta, mutta jalat olivat jähmeämmät ja jähmeämmät. Kotikatsomoissa oli eletty jännittäviä aikoja tässä kohtaa, sillä 35km:n väliaika ei ollut tullut liveseurantaan ollenkaan ja monet jo pelkäsivät munkin sulaneen omaan alkuvauhtiinsa Berliinin tasaisille kaduille...

Mutta ei, edelleen juostiin ja vauhti säilyä tasaisen hiipuvana, mutta silti ihan juoksuna. n. 38km kohdalla olin jo tosi lähellä Jussia ja yht'äkkiä Jussi vilkaisi olkansa yli ja huomasi minut. No enhän minä olllut siinä juossutkaan kuin noin 30km :) Jussi sai siitä omien sanojensa mukaan itsekin virtaa ja alkoikin kannustamaan minua kohti alle 2.45 alitusta. Itse en ollut edes kovin tietoinen tulevasta loppuajastani tässä vaiheessa. Sain kuitenkin virtaa Jussin sanoista, kiitos niistä :)

Sain lopussa taas sykkeitäkin vähän korkeammiksi ja 30km-40km splitti napsahti 20.09. Edelleen siis hieman hiipuva, mutta juoksua edelleen. 40km väliaikaa tsekkaillessani laskin pienessä päässäni että sun 2.45 on tekemätön paikka ja aikani tullee olemaan 2.46 pintaa, johon olin sillä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen. Ajattelin jo, että maratoonareitahan tässä taas kohta ollaan ja munkit saa syödä hyvällä omalla tunnolla kisan jälkeen :)

Vikat kilsat olivatkin sitten uskomattomat! Jussi kannusti edestä, yleisöä oli pilvin pimein ja maali sen kuin kuin lähestyi :) Tuli 41km tolppa, käännyttiin jo ns. loppusuoralle, joka on muuten Berliinissä pitkä! Branderburgin portti (vai silta vai mikä se nyt oli) näkyi edessä ja sen alta paistoi jo maalikin. Siinä vaiheessa kroppa ehkä ajatteli olevansa jo maalissa, sillä tässä vaiheessa alkoi pohkeissa tuntua iki-ihania pikkukramppeja ja jalat alkoivat muutenkin olla finaalissa. Viimeiset 300m juoksin varmaankin jalat suorana sellaista Chaplinjuoksua, joka oli varmasti koomista katseltavaa. Mutta sekään ei haitannut sillä eteenpäin mentiin ja kelloa katsellessani totesin, ei ei hemmetti sehän meinaa mennä alle 2.45! Konkkasin maaliin ja ajaksi lyötiin 2.44.32 ja entinen ennätykseni parani 3min ja 22sek!!! Jussi tuli ensimmäiseksi onnittelemaan, sillä hän juoksi maaliin ilman chaplineita ja oli siellä puolisen minsaa ennen minua. Fiilis oli mahtava! Itse asiassa tätä kirjottaessakin kädet menee ihan kananlihalle :) Maratononnellisuus on parasta.

Spekuloimaanhan tässä voisi alkaa...että mitäs JOS olisin aloittanut rauhallisemmin tai muita vastaavia, mutta tiedättekös mitä? MÄ EN JAKSA :)

Onnellinen maratoonari mitalin ja palautusjuoman kanssa :)
Maalissa jäätiin Jussin kanssa odottelemaan muita suomalasia ja juteltiin Vuorimaan Timon kanssa, joka oli ollut A. Stubbille puolimatkaan jäniksenä ja hän kertoi, että Alex oli vielä siinä vaiheessa aikataulussa, eli rikkomassa maagista 3h:n rajaa! Jäätiin odottelemaan häntä. Muitakin suomalaisia tuli maaliin, mukana mm. Kristo, joka juoksi 2.53.53, eli 1,5minsan päähän ennätyksestään, vaikka oli siis edellsienä päivänä vetänyt 42,195km rullien päälle. RESPECT! Alexia ei kuitenkaan kuulunut ja jano oli kauhea, joten siirryttiin siitä sitten juoma- ja ruokahuoltoa kohti. Fiilis oli aivan mahtava! Maratonin jälkeistä fiilistä ei voita monikaan juttu tässä maailmassa! Itse olen päässyt sen kokemaan nyt 6. kertaa ja jokaisella kerralla fiilistä on nostanyut myös oma ennätys, niin siis tälläkin kertaa!

Maalissa saatiin sitten kuulla myös muista upeista suorituksista. Kipsangin ME oli rikottu kahden miehen voimin, Mannisen Henri oli juossut alle MM-kisarajan, Stubbin rikkoneen entisen enkkansa useilla minuuteilla jne jne.. Upea kisa kaikin puolin!

Tästä pääsette tsekkailemaan Ambitin tallentamat datat movescountista. Ja alla vielä viralliset väliajat järjestäjän puolesta:
Split time of day time diff min/km km/h
5 km 09:03:52 00:18:45 18:45 03:45 16.00
10 km 09:22:59 00:37:53 19:08 03:50 15.69
15 km 09:42:12 00:57:06 19:13 03:51 15.61
20 km 10:01:23 01:16:16 19:10 03:51 15.65
Halb 10:05:37 01:20:31 04:15 03:52 15.53
25 km 10:20:54 01:35:48 15:17 03:56 15.32
30 km 10:40:35 01:55:29 19:41 03:57 15.25
35 km 11:00:42 02:15:36 20:07 04:02 14.91
40 km 11:20:52 02:35:45 20:09 04:02 14.88
Finish 11:29:39 02:44:32 08:47 04:00 15.00

Chaplinit eivät muutes näkyneet vauhdeissa ollenkaan, jopa olivat vähän nousseet!! Täytyy seuraavalla kerralla aloittaa se jo 35km:n kohdilta?

Kisan jälkeen sitten maalialueella nautiskelua ja tuotteista nauttimista:)

Onnelliset kämppikset!
Alkoholittomat alle
Illalla sitten somettelumaratonin (facebook, instagram, twitter, viestit, mailit ja muut viestit/onnittelut) jälkeen käytiin syömässä hyvät Burgerit hyvässä seurassa. Kiitos Mary-Ann ja Nina jos luette tämän, kuin myös Kristo ;)

After runit käyntiin kunnon purilaisella!!
Burgereiden jälkeen lähdettiin vielä virallisilla After Parteissa käymään Columbiahallilla. Olihan siellä ME-juhlat!! Luulin tosin että ME tarkoittaa Mikon Ennätystä, mutta petyin pahoin saavuttuani paikalle... ;)

Juhlissa Kimetto ja Mutai jorailivat lavalla ja tämän kisan voitti mielestäni Mutai :) Ei paljoa pojilla tainnut päivän epistola pohkeissa painaa. Itsellä kyllä painoi ja lava jäi ottamatta haltuun.



Juhlista palatessamme ostimme uunituoreen Berliner Morgenpost -lehden, joka sisälsi kaikkien kilpaijoiden tulokset painetussa lehdessä. Ja tämä siis n. 10h viimeisen juoksijan maalintulosta. Melkoisen tehokasta sanoisin :)

aamun lehti jo edellisenä iltana :)
Tuloksia selatessamme Kristo huomasi, että lehdessä on myäs tuplastarttaajien (rullis+juoksu) tulokset. Kristopa se sitten sijoittui koko kisassa KOLMANNEKSI!! Eli kovaakin kovempi suoritus, jota kuka vaan voi lähteä kokeilemaan :)

Raportti alkaisi olemaan nyt tässä ja tästä on kiva jatkaa lomailua täällä Berliinissä :). On aika pienen ylimenokauden ja syksyn päätavoite on asetettu RH:n pikkujouihin. Siellä olisi tarkoitus parantaa viimevuotista suoritusta. Muuten syksyllä voisi yrittää rikkoa noita maantievitosen ja -kympin surkeita ennätyksiä...

Loppuun vielä kiitokset valmentajalleni Akille! On mahtavaa tehdä yhteistyötä samanhenkisen ihmisen kanssa jolta voi aina kysyä neuvoa ja vinkkiä, asiassa kuin asiassa. Myönnän että joskus on ollut varmaankin turhiakin kysymyksiä ja välillä oln ihmetellyt joitakin asioita treeneissä, mutta aina on löytynyt vastaukset ja selitykset kaikkeen. Aina. Aki näytti jo omassa blogiteksissään väläyttelevän seuraavaa projektia #sub240, mutta antaa sen projektin muhia nyt tässä maratononnillesuudessa ja katsotaan mitä tässä seuraavaksi aletaan tekemään :)

Ja ihan loppuun vielä suora lainaus Akilta hanen maratonraportistaan. Minun mielestä tuohon lauseeseen sisältyy paljon asiaa ja jokainen kirjain on niin totta.

Miksi maraton on parasta? Koska siinä ei pärjää tuurilla, heikolla valmistautumisella ja tyhmyydellä. Siinä käydään läpi koko tunneskaala pienenkin aikajanan sisällä. Se on henkisesti raastavaa, se on fyysisesti raastavaa. Siksi se on parasta.

Nyt Sushille :)

12 kommenttia:

  1. Hienoa !! Onnittelut vielä täältäkin, tiukka veto kieltämättä.

    Ja kun tota "onnellinen maratoonari mitalin ja palautusjuoman kanssa" -kuvaa katsoo, voisi äkkiä luulla sun juosseen pelihousuilla säärisuojat jalassa... Futari on futari vaikka oliskin maratoonari vai hä.

    VastaaPoista
  2. Aivan huippu suoritus, onneksi olkoon!

    Olet kyllä kova kun pystyt tollaseen aikaan noin lyhyeksi jääneellä juoksuharjoittelulla, ei olisi allekirjoittaneella omaan enkkaan mokomilla mitään saumoja. Kun pääset ehjän vuoden harjoittelemaan niin ei tuo sub 2:40 mikään mahdottomuus sulle ole. Nyt olet ansainnut nautiskelua ennen tulevan suunnittelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia!! Pohjillahan on harjoittelua paljon, mutta juoksua vähän vähemmän tai siis tulihan sitäkin hyvin viimeiset 13 viikkoa, mutta ehkä ne jalat jähmettyivät juuri tuon asvaltille tottumattomuuden takia. Asvaltilla tuli tehtyä lähinnä 3-4 pääharjoitusta ennen kisaa. Muut hiekkateillä :)

      Ja katellaan sitä #sub240 sitten joskus... :)

      Poista
  3. Mie vitosen väliajassa mietin, että Mikko älä, tämä ei ole kympin kisa :) Puolimatkassa ajattelin, että meinaako se oikeesti vetää 2:40 pintaan :) Uskomaton suoritus ei voi muuta sanoa! Parhain opetus tässä on jätkän asenne tekemiseen kaikkien Vantaan jälkeisten ongelmien jälkeen. Respect! On se vaan jännä miten kisajännityksen tuntee toisen puolesta, vaikka ei toista tunnekaan :) Some yhdistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ajatellut koko matkan aikana ja tulos on toi :) Kiitoksia kisassa myötäelämisestä ja tsempeistä!!

      Poista
  4. Onnittelut loistavasta ennätysparannuksesta! Vaikka aikataulu ”hieman” pettikin ekalla puolikkaalla, ei tullut täydellistä seinää vastaan. Nyt kun pääset talven juoksemaan terveenä niin keväällä kuntopohja kestää vähintäänkin saman loppuun saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Katsellaan seuraavaa projektia sitten kun on sen aika :) ja vauhteja aina tilanteen mukaan. Mutta jos sitä pääsisi lenkkeilemään talvellakin, niin auttaisihan tuo varmasti asiaa :)

      Poista
  5. Onneksi olkoon uudesta ennätyksestä! Ja kiitos hyvistä kirjoituksista. Täältä löytyy ainak oppia ja motivaatioita.

    t. J-P (Karvaamokujan suljetulta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks!! Terkut Karvaamokujalle kaikille tutuille!!

      Poista
  6. Onnittelut hienosta juoksusta ja ennätyksestä :)

    -Santta

    VastaaPoista

Saat kommentoida ja kysyä ihan mitä vaan, vastaan niihin ihan mitä vaan....