torstai 4. huhtikuuta 2013

Ei ollut nilkka lukossa ei...

Eilen pääsin, yli viikon odottelun jälkeen, vihdoinkin FTK:n Antti Hemmingin käsittelyyn. Hän on aina (aiemmin 2 kertaa) saanut nilkkalukkoni avattua käden käänteessä ja erilaiset kivut, mm. akilles tai nilkkakivut ovat kaikonneet sen siliän tien.. Eilenkin menin toiveikkaana kyseisen herran vastaanotolle ja TOIVOIN, että kyseessä olisi taas lukko, joka olisi tunnin päästä auki ja pääsisin illalla juoksemaan...

No kuinka väärässä nuo toiveeni ja luuloni taas olivatkaan!! Vähän aikaa nilkkaa ja jalkaa tutkiessa Antti tokaisi, että lukkoja ei ole ja kipupistekin sieltä nilkan sivulta sitten löytyi. Antti epäili kantaluun jotenkin vaurioituneen pitkällisen väärinaskeltamisen seuraksena (tästä oli todiste pikkuvarpaan puolella päkiässä, jossa iho oli paksuuntunut paljon enemmän kuin muualta päkiässä ja päkiälle noustessani jalkani kääntyi juuri siihen suuntaan..) Antti sanoi, että ensin pitää selvittää vamman laatu ja sen jälkeen vasta alkaa miettimään mahdollisia korjaavia toimenpiteitä nilkan asennon suoristamiseksi.

Hän siis passitti minut urheilulääkärin vastaanotolle ja sen kautta magneettikuvauksiin. No ko lääkäri on varattuna tälle iltapäivälle ja magneettiajankin sain jo huomiselle, joten ainakin nopeasti saa vamman syyn selville.. Jotain positiivista siis tässäkin :) Mutta Antin epäilys siis oli jonkin asteinen rasitusvamma, ei varmaankaan rasitusmurtumaa, mutta turvotus ja selkeä kipupiste kertoo jotain siellä olevan rikki tai ärsyyntynyt...

voisivat asiat olla huonomminkin...
tai vielä huonommin... okei jätetään tämä leikki tähän.
Syitä vammalle on varmasti monia. On loskassa ja jäällä juokseminen viimeiset 3-4kk, on jaloille uutena tulleet liikuntamyllyn treenit, jossa oikean jalan akillesjänne ainakin välillä ilmoitteli itsestään, on lisääntynyt treenin määrä, on oikean jalan pieni pituusero vasempaan nähden ja varmast kaikki edelliset yhteensä.

Tämä tietää siis sitä, että ainakin Karhuviesti, SM-puolikas ja Central Park Run jäävät tältä keväältä juoksematta. Köpiksen kanssa on varmaankin siinä ja siinä, mutta katellaan sitä sitten kun diagnoosi on selvillä ja vamman toipumisennusteeksi saa edes jotain konkreettista.. No tuleepahan ainakin viikonloppu vietettyä Köpiksessä hieman vetreimmillä jaloilla, jos juoksemaan ei sitten pysty :)

Projekti sub 10000 seconds tavoite siirtyy myös Berliiniin, jos sinnekään, koska sen verran tässä on jo nyt ollut kaikenlaista hässääkkää viimeisen kuukauden tai puolitoista, että enkkaa keväältä on turha edes kuvitella havittelevansa..

Tulevat viikot siis tulee sisältämään uintia, fillarointia niin sisällä kuin toivottavasti myös pian ulkona, punttisalilla heilumista ja ehkä sitä vesijuoksuakin jossain välissä.. (eli Minni ja Sanna , voin juosta sen ennen Kumpulan aukeamista ;) ) Saas nähdä kuinka hyvin pää kestää noita korvaavia, sillä viime viikko oli helppoa koska koko ajan kuvittelin juoksevani ja loppuviikosta tällä viikolla... No tänään aamulla meni ainakin 1h10min ja 35km kuntofillarin päällä ihan mukavasti kun luin samalla Manuela Boscon 'Ylitys' kirjasta ensimmäiset 70 sivua :) Mielenkiintoinen kirja, tai ainakin alku.

Onneksi en kirjoittanut tätä päivitystä vielä eilen, koska teksti olisi voinut sisältää hieman negatiivisemman sävytteistä tekstiä kuin tämä. 'Nuku tön yli' toimi tälläkin kertaa :) Yöllä näin untakin että olin jossain triatlonkisoissa ja uinti kulki kuin unelma :) ehkä ensi kesälle voisi katsoa jotain lyhyempää kuntoilu tri-kisaa?! Tai sitten seuraavalle kesälle jotain pidempää?

No palailenpas taas asiaan kun tiedän asiasta enemmän :) Varmaa on kuitenkin se että tämä blogi ja sen kirjoittaja pitää pienen (toivottavasti vain pienen) tauon juoksusta ja juoksuaiheisista kirjoituksista ja siirtyy enemmän lääketieteelliselle puolelle...

11 kommenttia:

  1. Tosi harmi lukea nilkkaongelmistasi, Mikko! Olet tehnyt kovasti korvaavaa, mutta kuten kirjoititkin, usein rasitusvammat johtuvat liian nopeasti lisääntyneestä rasituksesta. Niinpä jaan tässä sieltä tallistasi saamani ajatuksen, joka omalla urallani rasitusvamman iskiessä oli mielestäni avain nopeaan toipumiseen. Valmentajani ohje minulle silloin oli, että hyvä vamman parantuminen alkaa siitä, että koko kehon annetaan ensin levätä ja palautua - ei vain vammakohdan. Eli rasitusvamman ilmaantuessa ei aloitetakaan heti kovaa korvaavien tekemistä. Palautuneen kropan kanssa on jopa mukavakin aloittaa korvaavat harjoitukset. Itse arvostan tätä neuvoa todella paljon, ja minulla se toimi hienosti (vuonna 2009 juoksuttomien kesä- ja heinäkuun jälkeen tein syksyllä maratonennätykseni). Ilman valmentajan viisautta olisin toiminut toisin: korvaavia kun pystyy tekemään vielä enemmän ja kovempaa kuin juoksuharjoituksia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanna, jälleen kerran. Sinulta tuppaa tulemaan ne parhaat vinkit ja omat kokemukset ovat niistä parhaimpia!! Oli kyse veriarvoista tai rasitusvammoista, suhun voin luottaa :)

      Ajatteelinkin liikkua ilman ohjelmia ja silloin ja siten kun hyvältä tuntuu. Katellaan sitten tiukempaa ohjelmaa taas kun jalka on TÄYSIN kunnossa. Eli kevyesti eteenpäin ja tehoja alas roimasti.

      JA tuokin on kiva kuulla, että enkkoja voi tehdä syksyllä, vaikka olisikin vaikeeta keväällä tai kesällä!! Antaa edes vähän uskoa tähän ei niin toiveikkaaseen mielialaan :)

      Poista
  2. Järkevältä kuulostaa noi Sannan ajatukset.

    Tsemppiä sinne harmin keskelle ! Tulee aika vielä kun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Sanna on yleensä aina oikeassa :)

      Ja joo, varmasti tulee vielä päivä kun... mutta sitä että milloin, niin se on jo toinen juttu.

      Poista
  3. Harmin paikka! Mikäli jalka ei kuntoudu niin kokeillaan sitten yhdessä syksymmällä juosta tuo aika kummallekkin ennätykseksi, kun tuskinpa tässä itekkään pääsee vielä Riikassa parantelemaan ennätyksiä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kokeillaan sitten syssymmällä uudelleen :) Liian hyvinhän tää mun maratonura onkin tähän saakka mennyt. Askel taakse voi olla ihan hyväkin juttu tässä vaiheessa?!

      Poista
  4. Kurja homma. :( Tsemppiä! Positiivisista puolista nostettakoon esiin, että mä löysin 2010 rasitusmurtuman yhteydessä maantiepyöräilyn ilot - eli otahan harkintaan kunnon pyörän hankinta nyt? :)

    Niin ja jos yhden toiveen saa esittää, niin ei tuollaisia kuvia blogiin, ei ainakaan ilman varoitustekstiä, että osaa skrollata nopeasti, kunnolla näkemättä ohi... ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tänään magneetissa ei näkynyt murtumaa, mutta hohkaluuödeemaa kylläkin. Eli murtuman esiastehan tuo taitaa olla ja noissa halvemmissa magneeteissa ne ei ehkä edes näy niin hyvin kuin ihkakuusissa ja 3 kertaa kalliimmissa kuvissa näkyisi..

      Eli melko pitkään saattaa mennä.. kunhan saisi tuon nilkan taas oikeaan asentoon, niin voisi olla nopeampaa tuo paraneminenkin..

      ja nateeksi kuvista, toi alempi oli vaan niin ajankohtainen kun tapahtui vasta hiljattain..

      Poista
  5. :( Tsemppiä nyt jalan kanssa! Mullakin on pikkuvarpaiden alla päkiässä kunnon polkuanturat. :D Mutta ovat olleet siellä lapsesta saakka, ja tulevat juoksemisesta. Pitkän juoksutauon aikana lähtivät melkein kokonaan pois, mutta nyt ovat tulleet entistä vahvempana takaisin! (niinku mäkin, joten en stressaa niistä ;)

    Mutta näin superherkkänä ihmisenä nuo kuvat oli ihan liikaa, kun tulivat niin yllättävästi. Vähän aikaa hengittelin tossa lattialla, että sain tähdet silmistä pois.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi kuvista. Ei tule toistumaan palautteen ansiosta :)

      Meillä on siis nilkatkin samassa asennossa.. nummelalaisuus on siis juurtunut minuun jo näin nopsaan ;)

      Täältä yritetään itsekin tulla vahvemapana, tai no, ainakin viisaampana takaisin!!

      Poista
  6. Kiitos, Mikko, kiitoksista, vaikka en kyllä voi ottaa kunniaa näistä ajatuksista itselleni :). Mutta tosiaan sen verran vielä tuosta rasitusvamman ilmaantumisesta, että oli se sitten nilkassa, kantapäässä, polvessa tai missä vain, akuutissa vaiheessa olisi varmasti hyvä, jos malttaa mielensä korvaavien aloittamisen kanssa. Vaikka hiihto tms. sujuisi ilman kipua, niin kyllähän esimerkiksi nilkka siinä rasituksessa kuitenkin on.

    Jo mainittuna kesänä 2009 minäkin innostuin maantiepyöräilystä, ja eipä siitä tosiaan ainakaan suurta haittaa juoksulle ollut :). Vesijuoksu- ja pyöräilyseuraa on helppo löytää (vink)!

    Ilman pienintäkään epäilystä juokset maraenkan viimeistään syksyllä!

    VastaaPoista

Saat kommentoida ja kysyä ihan mitä vaan, vastaan niihin ihan mitä vaan....