perjantai 7. syyskuuta 2018

#munkkivaimaratoonariVol2 - DNF ja loppuraportti

No niin, kuten toinen teistä lukijoista on saattanut jo sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta huomatakin, loppui tämä maratonprojekti eilen kuin seinään. Tai no tarkemmin ottaen se loppui katukivetykseen ja asvalttiin.

Juoksin eilen aamulla Pk-reipasta reilut 15km, tulin kotiin, otin duunikamat ja läksin ajelemaan kohti 1,2km päässä sijaitsevaa toimistoa. Ilman kypärää, niin kuin melkein joka aamu, koska "vain 4 minuutin siirtymä"

Ehdin ajella rauhassa meidän kotikadun päähän ja ylittää tien. Ajoin molemmat kädet sillälailla käsiä tangon päällä pitäen. Ajoin katukiveyksen yli, niin kuin jokainen aamu ja yhtäkkiä molemmat käteni lipsahtivat tangolta yli ja siitä mentiinkin sitten voltilla asvalttiin, vasen olkapää ja pää edellä.


Onneksi taisin ottaa suurimmat voimat vastaan olkapäälläni, sillä päässä ei ollut tällin jälkeen kuin pieni kuhmu. Viereiseltä bussipysäkiltä juoksi heti muutama avulias nainen auttamaan ja kyselemään vointia. Kiitos muuten siitä :)

Aluksi luulin ettei rytäkässä käynyt yhtään mitään, mutta matkaa jatkaessani toimistolle asti vasemman olkapään naksuminen ja jäätävät kivut alkoivat. Kävin suihkussa ja sen jälkeen soitin itselleni työterveyden (Terveystalo) kautta ajan Kamppiin.

Kampissa olkapää kuvattiin ja solisluun uloin päähän siellä olkapäässä naksui ja oli siis poikki. Luu on tällä hetkellä "hyvässä" asennossa nivelen sisällä, joten näillä näkymin leikkausta ei tarvita. Kontrollikäynti ja uusinta kuvat otetaan ensi ttistaina ja sitten selviää leikkaus tarve vielä uudelleen.



6vk oli alustava arvio juoksumattomuudesta, mutta kokemuksesta pitää sanoa, että ei kannata ikinä uskoa ekoja arvioita, vaan katsoa ihan rauhassa miten toipuminen edistyy ja mitä sitä voi missäkin vaiheessa alkaa tekemään. Nyt ainakin ensi viikon loppuun asti vedetään saikulla iiiiihan rauhassa.

Eli sellainen päätös tälle jo muutenkin melko haasteellisesti sujuneelle projektille. DNF taitaa olla oikea termi tässä kohtaa.

Mutta nyt "nukutun" yön jälkeen jos sitä positiivisesti ajattelee, niin A) onneksi olen hengissä ja B) hauska nähdä mitä tämä pakkolepo tekee kropalleni ja sen kaikille ongelmille. Jälkimmäisen kanssa tässä edetään lekureiden kanssa eri polkua tämän solisluu-hoidon kanssa ja lähdenkin tästä verikokeisiin ihan just, kunhan labrat vaan aukeaisi :)

Se oli siinä.
Mutta eikähän tämä tästä taas iloksi muutu. Joskus, ehkä.

3 kommenttia:

  1. Voi harmi miten kävi! Ei muutaku tsemppiä,kyllä kisoja tulee...ps.kiva seurailla sun juoksu projekteja!

    VastaaPoista
  2. No voehan vitalis, toivottavasti pääsee juoksun makuun pikaisesti! Ainakin treenaamaan pääsee parissa viikossa varmasti (pyörä tmv), joten läskiä ei kertyne kun joskus muinoin ;) ens vuodelle uus mato koukkuun, oli matka sitten mikä vaan!

    P.s. Katoin eka et sulla oikea käsi paketis, mut peili tekee ihmeitä... :p

    VastaaPoista
  3. Voi v**... Vähän liian monta kertaa nyt on käynyt sulla huono tuuri, kun kunto on ollut hyvä. Noniin, tsemppiä ja palaathan pian.

    VastaaPoista

Saat kommentoida ja kysyä ihan mitä vaan, vastaan niihin ihan mitä vaan....