Mä löysin kauan kadoksissa olleen motivaation!

Tai ainakin osan siitä!

Olen nyt pitkällä kolmatta viikkoa saanut revittyä itseni uimaan, vesijuoksemaan, crossarilla sotkemaan, hiihtämään, kuntofillaroimaan ja jopa silloin tällöin (3 x vk) olen pystynyt juoksemaankin! Kovemmat ja reippaammat treenit olen tehnyt crossarilla ja uiden&vesijuosten. Juossut olen vain "kevyitä" lenkkejä..

Pää ja kroppa tykkää, vaikka kunto onkin romahtanut aivan jäätävän huonolle tasolle! Kevyen lenkin juoksuvauhteihin on tullut sellaiset n. 60sek/km lisää :D Toki juoksualustat, jäätävä keli ja tuuli vaikeuttavat juoksuun totuttelua myöskin, mutta olen tällä hetkellä huonoimmassa juoksukunnossa ehkä sitten 2010 kun tätä harrastusta aloittelin..

Mutta positiivisinta tässä on kuitenkin se, että akilles alkaa selkeästi kestämään jopa juoksuakin! Se jos mikä on saanut iloista mieltä ja lisää motivaatiota treenailuun.

Mitään kisasuunnitelmia en ole uskaltanut tehdä (vaikka mieli tekisikin). Koutsin kanssa ollaan sovittu, että ehkä helmikuun alusta hän voisi muutamia juoksutreenejä laitella ohjelmaan, kaikkien muiden lajien lisäksi. Tai sitten vasta maaliskuun alusta. Katsotaan nyt viikko kerrallaan kuitenkin.

Tällä hetkellä juoksu tuntuu niin vaikealta, että maratonien juokseminen vielä joskus tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, tai kympin juokseminen alle 40min :D Kunnon nopeaa paranemista ei ole ainakaan vielä alkanut tapahtumaan, vaikka paino on pudonnut 5kg alle kolmessa viikossa.. ehkä se sieltä vielä jossain vaiheessa.

Mutta suunta on varmasti ylöspäin ja heti kun uskallan reippaampia juoksuja tai jopa intervalleja ottaa ohjelmaan, niin eiköhän se pää sieltä suonsilmästä jossain vaiheessa nouse pinnan yläpuolelle :)