Kisaraportti: Nilkkatähystys 20.02.2014

No niin, kauan odotettu nilkkatähystys on nyt onnellisesti ohi on aika kirjoitella kisaraporttia tän päivän raastosta ;)

Ennen leikkausta suoritettu treenien koventelu oli onnistunut loistavasti ja kisa-aamuun herätessä fiilis oli toiveikas. Tästä päivästä on pakko tulla hyvä päivä!!

Aamu alkoi perinteisesti kisapainon punnituksella ja vaaka kertoi seuraavaa:

Kisapaino

Eli meikäläisen taamikuun ekana päivänä alkanut laihis ja sen tavoitteena toukokuun lopussa ollut 77,0kg tuli sitten maaliin jo tänään :) Äkkiä se paino putoaa, kun ei syö herkkuja ja treenaa ihan hulluna :) (1.1.2014 paino oli siis sen 84,3kg)

Ilman aamupalaa siis liikkeelle, tietenkin. Bussilla 623 klo 6:23 liikkeelle ja kohti Peijaksen sairaalaa. Sairaalalla joutui ulkona jopa jonottelemaan sisään!! No onneksi siihen oli jo tässä menneinä kuukausina jo tottunut... :)

"kunnallinen leikkausjono"

Sisällä sitten ilmoittautuminen ja siirtyminen päiväkirurgiselle osastolle, jossa kisavaatteiden vaihto, pieni alkuveryttely ja pre-race haastattelut hoitsujen ja leikkaavan ortopedin kanssa. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua...

kisa-asu sponsored by HUS

Alkuveryttelyt jälkeen päätin lähteä kevyellä kengällä liikkeelle
ja jätin IceBugit kaapin puolelle

Tässä vaiheessa puhelin piti jättää siviilivaatteiden seuraksi kaappiin, joten sen tarkempaa kuvamateriaalia en itse "kisasta" saanut, mutta selitellään nyt sitten sanoin..

Pääsin melko nopeasti pöydälle, jossa anestesialääkäri-setä kertoi laittavansa ensin tipan ja sen jälkeen spinaalipuudutuksen.

Samainen setä totesi myös, että näkyypäs sinulla hyvin tuo laskimo tuossa kyynärtaipeessa. Siihen sitten piikki sisään ja verta alkoi tulla melkoisesti, ihan lattialle asti. Noo, tähän setä totesi vain, että onpas sulla hyvä "back-flow", eli veri virtaa hyvin takaisin sydämeen!! Pelkästään hyvä juttu siis.

No vähän aikaan setä siinä ihmmetteli kun tippaletkusta ei nyt jostain syystä lähtenyt nesteet kiertoon, kun hän yhtäkkiä huomasi/tajusi, että oli tökännyt piikkinsä minun VALTIMOON, eikä laskimoon. Tämä kuulemma selitti myös "hyvän back-flown" :D No lopulta setä laittoi sitten tipan kämmenen päälle ja tällä kertaa ihan oikeaan suoneenkin, niin päästiin itse asiaan, eli spinaalipuudutukseen...

Voitte kuvitella, että meikäläisen luottamus setään oli "hieman" kärsinyt pienimuotoisen inflaation ja siinä kyljelläni odotellessani spinaalipuudutus piikkiä, totesin sedälle, että "yritä nyt sitten osua siihen selkärankaan tällä kertaa". Setä otti tämän onneksi huuomorilla ja osui samalla selkärankaankin, eikä esim. lapaluuhun... Jalat puutui ja fiilis oli melko outo.

Sitten pääsi itse ortopedi hommiinsa. Ortopedinä toimi T. Sirola, joka on itsekin juoksumiehiä, joten luottamus oli alusta asti korkealla. Sain seurata leikkaustani noin 50 tuuman näytöltä samaan aikaan, kun TS selosti mulle koko ajan mitä töllöstä näkee, mikä on mikäkin ja mitä hän milloinkin tekee. Se oli yllättävän mukavaa touhua ja luunokkaa jyrsiessä pienestä instrumentista kuului kiva pikku surinakin :)

Itse kisa oli nopeasti ohi. Kokonaiskestona 45 minuuttia ja keskisyke oli hoitohenkilökunnan mukaan yksi kaikkien aikojen matalammista, tämän ollessa 38. Se sykettä mittaava kone oli ohjelmoitu hälyyttämään aina kun syke tippuu alle 40, mutta kesken leikkausta ne vaihtoi asetuksen 35:teen, jotta ei koko ajan piippailisi :)

Tästä "heräämöön" jossa sain jo vähän juotavaakin. Pikkuisen aikaa vielä ja eteen kannettiin myös kattava aamiainen. Olipas mukavaa saada raskaan kisan jälkeen aamiainen sänkyyn!! Jalat toipui nopeasti ja pian sain jo vähän köpötelläkin ja käydä esim vessassa. Jalalla saa siis astua heti alusta asti, joten kipujen mukaan saan aloittaa liikkumaan.

Kisan jälkeen koipi näytti tältä

Tikit poistetaan ma 3.3 ja uimaan & altaaseen muutenkin saan mennä sitten 4.3. Tämä siis jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu ja mitään tulehduksia tai muita takapakkeja ei tule. Vesijuoksuun tulee siis nyt pieni tauko, mutta eiköhän lepo tee vaan hyvää välillä.

Eli nyt sitten palautellaan rauhassa hyvin menneestä k+isasta ja aloitellaan ne kunnon treenit sitten kun on sen aika. Ortopedi sanoi kuitenkin, että esim. salille voin mennä jumppailemaan jo viikonloppuna, kunhan menen kivun mukaan.. eli yläpeltiä kuntoon :)

Nyt makailen sohvalla ja jalassa hurraa Game Ready! Sen pitäisi pitää turvotus minimissään ja auttaa nesteitä kiertemään jalassa.

Mä olen ihan kohta Game Ready!!!

Ja ajattelin pitää päiväkirjaa tästä kisasta toipuessani täällä. Sinne löytää myös tuosta blogin yläreunasta löytyvästä linkkirivistöstä :)