No nyt tavoitteita taas edessä!!

Eli siis olen päättänyt ottaa pieniä haasteita tähän muuten niin motivaatioköyhään treenailuun :)

Tavoitteita on monia ja hyvinkin erilaisia. Alla tavoitteet:

1. vähintään 7h/viikko fillarointia, uintia, vesijuoksua, punttia tai muuta liikuntaa YHTEENSÄ, eli väh. 1h/pv.
2. lankkuhaaste (enemmän alempana)
3. leuanvetohaaste (enemmän tästäkin alempana)
4. painonpitohaaste (pitää pysyä alle 80kg ;))

Ja aikarajoja ei näille ole, mutta sinne tähystykseen asti olisi tarkoitus jatkaa. Eli voi olla mitä vaan kuukaudesta aina ensi syksyyn asti. Tavoite numero 1 on melko helppo toteuttaa, kunhan saan fillaroitua duunimatkat, käytä 2-3 kertaa vesijuoksemassa ja uimassa ja sitten salilla silloin tällöin. Aion myös alkaa talvipyöräiljäksi ekaa kertaa elämässäni ja siihen tarkoitukseen kävin eilen ostamassa tällaiset:

Tavoitteet 2. ja 3. on bongattu täältä ja täältä. Tein leuanvetotestin ennen aloitusta ja maksimini oli 12kpl, joten lähden liikkeelle tuon ohjelman kohdasta "12-15 pullups". Lankkuhaasteessa lähdin liikkeelle päivästä 16. eli 2 minuutin lankusta, koska lähtötasoni oli hieman parempi kuin tuo 20sek ;) Alla seuraavan kahden viikon ohjelma Tavoitteiden 2. ja 3. osalta :)

Otetaan sitten 9.12 jälkeen sitten seuraava taso leuanvetohaasteesta ja ehkä kiristetään ruuvia lankkuhaasteeseenkin :)

Näistä mun motivaattoreista pahin ja vaikein toteutettava on tuo painonpitotavoite. Ruokahalu kun tuppaa vaan kasvamaan treenaamisen rauhoittuessa ja kaikenmailman herkkuja on jopa helpompi syödä, kuin silloin kun treenaa ns. tosissaan... outoa, mutta näin ainakin minulla. No ainakin yritetään...

Tää kuntoilijana treenailu mahdollistaa myös muun elämän osalta vähän enemmän. Vaikka perus arjessa se nyt ei niin näykään, koska 15:30 olen ollut kotona, olen sitten treenannut aikaisin aamulla, tai nukkunut 1,5h pitempään :) Mutta viikonloppuisin tuntuu olevan enemmän aikaa, kun nuo 2-3h:n treenit ovat jääneet vähemmälle. Viimekin viikonloppuna kasasimme faijan kanssa tällaisen meidän takapihan terassin päälle:

Joukkue Järvisen takapihan valokate :)

Keli sattui sopivasti!! Aurnko paistoi ja tulosta syntyi ;)

Eli palaillaan taas asiaan!! Illalla pitäisi vetästä 2,5min lankku ja 6-9-6-6-max -leukasarja ;)

Motivaatioköyhää puuhastelua

No niin, tässä on pari viikkoa mennyt radiohiljaisuutta ja on varmaankin aika päivitellä kuulumisia :)

Olen treenaillut satunnaisen säännöllisesti pyöräillen duunimatkat, käyden salilla, vesijuosten ja uiden. On todella vaikeaa treenailla ilman minkäänlaista motivaatiota tai tiettyä isoa tapahtumaa silmälläpitäen.. Tällä hetkellä saan itseni treenailemaan, jotta hidastaisin lihoamistani ja saisin mielenterveyteni pidettyä edes kohtalaisella tasolla ;) Yritän saada tehdyksi liikunnaksi laskettavaa toimintaa (ei venyttelyä;)) 1h/pv & 7h/vk tahtiin..

Jalan tilanne on ihan ennallaan, ei kipuja tai vastaavia tuntemuksia. Juosta en sillä viitsi, koska lukkoonhan se vaan menisi. Mennään nyt muilla lajeilla.

Leikkausprojektini ei ole edennyt, muuta kuin sen verran että Diacorin lähete on saapunut Peijakseen. Soittelin sinne ja ne sanoivat että 3kk:n sisällä minut kutsutaan "sisään" (eli ensimmäiseen tapaamiseen, jossa aletaan vasta käsittelemään MAHDOLLISTA leikkaustarvetta). Eli eiköhän tuo kutsu saavu sitten joskus tammi-helmikuun haminoilla..

Täytyy tässä viikonlopun aikana tehdä vaikka jonkinnäköinen suunnitelma treeneistä, joka sisältäisi joitain mitattavia tavoitteitakin. Esim. lankku-haaste, leuanveto-haaste ja joku vesijuoksuohjelma saattaisi toimia motivaattorina paremmin kuin ei mitään..

Oli tässä päivässä jotain positiivistakin, kun Namika Lahti julkaisi juuri äsken todellisen uutispommin!! Jo kertaalleen lonkkavaivoihin lopettamaan joutuneen Roope Suonion paluu parketeille on tosiasia!!! Hieno mies pääsee taas pelaamaan koripalloa!! Onnittelut siitä Roope, vaikka et taida tätä sivustoa "kovin usein" lukeakaan ;)

Palaillaan asiaan, kun oikeat motivaattorit on taas tekemisen tueksi keksitty :) Vinkkejä saa antaa, kiitos.

Magneetissa kaikki hyvin, ehkä.

Kävin eilen Diacorissa Oliver Michelssonin vastaanotolla, jossa katsottiin perjantaina otettujen magneettikuvien tulokset..

Luunokka oli siellä paikallaan (ei näy alla, koska kuva eri puolelta jalkaa), eikä ollut kovinkaan paljon kasvanut/pahentunut maaliskuun lopun kuvista. Ödeemaa ei ollut ja nivelpinnatkin näyttivät hyviltä ja puhtailta. Eli jotain positiivistakin tähän arkeen, mutta, mutta, MUTTA...

Oliver-ortopedi oli melko ymmällää sääriluun takanan näkyvästä nesteestä/verestä/jostain, joka näkyy kuvassa punaisella merkittynä.. Luulin ensin, että ne perjantaina kuvasi mun mökillä loukattua säärtä, mutta tämä taitaa olla eri juttu, koska on säären takana, akillesjänteen ja muiden jänteiden ja hermojen ympärillä ja väleissä.. On kuulemma melko riskiä lähteä noin päin sitä poistamaankaan, olisi kysellyt plastiikkakirurgeilta neuvoa, jos olisin jatkohoitoon Diacorille jäänyt..

Eli pyysin sitten lähetettä julkiselle puolelle, koska tuo +3000€ on liian paljon meitin perheelle.. Saavat sitten tutkia tuota säären takaosaa siellä tarkemmin. Mutta pieni mahdollisuushan siinä on, että säären turvotus on liukunut tuonne sen mökkikolauksen jälkeen, vaikka kuulemma epätodennäköistä tuo on..

Mutta siis nyt alkaa, tai no kai se odottelu alkaa vasta sitten kun minut ensin otetaan sinne Peijaksen kirurgiselle poliklinikalle tutkimuksiin.. ja kaikki ketkä asiaa ovat facebookissa kommentoineet tai tuttavat lääkärit joiden kanssa olen asiasta puhuneet, ovat olleet sitä mieltä, että keväällä vasta tuo leikkaus on... menee aika moni asia kunnallisella itse harrastuksilla aiheutetun nilkkatähystyksen ohi (lue KAIKKI).

Eli edessä on varmaankin melkein yhtä pitkä notkahdus mun juoksuharrastukseen, kun tässä on takanakin, eli n. 8kk. Eli suurella todennäköisyydellä juoksen seuraavat maratonit sitten 2015, jos silloinkaan...

Vosin samalla vaihtaa tän blogin vesijuoksu, puntti, uinti ja fillari-blogiksi..

Magneetit otettu, sitten odotellaan...

Kävin eilen illalla magneettikuvauksissa Diacorilla. Ilman vakuutuksia halpaa kuin saippua!! Onneksi kenkäsponsori jelppasi myös tässä menoerässä sen verran, että oli edes mahdollista mennä moisiin kuvauksiin. Kiitos siis tätäkin kautta :)

Sitten se ei ole kuin odottelua maanantain ortopedin vastaanotolle ja kuvien läpikäyntiin. Toivon, että tuo jo maaliskuussa nilkassa näkynyt luunokka on ainut ongelma, eikä sen jälkeen sitkutellut 8 kk ole tehneet mitään todella pahaa nilkalle..

Edelleen pidän täysin käsittämättömänä sitä, että lääkärit jotka ovat nuo kevään kuvani nähneet, eivät ole ajatelleetkaan, että tuolla nilkan etuosan nokalla olisi jotain tekemistä nilkan sivulla oleviin kipuihin?! Varsinkin nimeltä mainitsemattoman Diacorin ortopedin ja nimeltä mainitsemattoman Dextran "urheilulääkärin" toiminnasta olen erityisen pettynyt.. ja aionkin siitä kirjoitella molemmille ja ehkä tehdä jonkinnäköistä valitusta asiasta myös eteenpäin...

Eilisissä kyvauksissa oli myös yksi hauskakin episodi :) Kun nilkka oli kuvattu, tuli hoitaja sanomaan että sääressäni näkyy paljon nestettä ja turvotusta, joten minua pitää siirtää hieman syvemmälle laitteeseen.. Sanoin, että "joo, saattaa olla, mutta ei liity tähän vammaan" Mutta kuvauslääkäri halusi sen vielä varmistaa.. Tämä kyseinen turvotus on peruja tämän syksyn varjo-varpajaisista ja sen yöllisestä paljun reunasta :D No tuleepahan tuokin vamma nyt selvitettyä ihan magneetin avulla...

Ja mahdollisesta tai no, hyvin todennäköisestä tähystysleikkauskesta olen pähkinyt seuraavaa.. Aion pyytää lähetttä kunnalliselle puolelle ja pysrkiä sitä kautta jollekin hyvälle ortopedille.. Tiedän, että siinä on aika pienet mahkut saada vaikuttaa, mutta jos se ei onnistu, niin aion vakavasti harkita tuota Diacrin & Michelssonin yksityistä leikkausta.. Toisaalta, vuodenvaihteen jälkeenhän laki muuttuu siten, että potilas saa valita lääkräin ja jopa kaupungin omaan hoitoonsa... Eli ei sekään poissuljettua ole, että odottelin sinne.. Mutta jos saan Michelssonin kautta lähetteen jonnekin, missä tiedän saavani parasta mahdollista hoitoa, niin menen sinne jonottelemaan... 

Palaillaan asiaan siis maanantaina, kun kuvat on tsekattu ja jatko on taas hieman epäselvempää :)

Sopii kuin nokka nilkkaan

Kyseisen lauseen sanoi tänään hyvä ystäväni ja kanssajuoksija JV. Tuota sanontaa tulee jatkossa käytettyä varmasti monessakin eri tilanteessa...

Mutta sitten asiaan. Moni kavereistani on tämän minun tilanteeni jo SoMen kautta saanutkin tietoisuuteen, mutta kirjoitan tän sulle Pasi sinne Vierumäelle, ole hyvä ;)

Pääsin tänään työterveyden kautta hyvälle ja osaavalle ortopedille Oliver Michelssonille. Hän katsoi MAALISKUUSSA otetut magneetti- ja röntgenkuvani ja sanoi heti, että nilkan etuosassa oleva luunokka olisi hyvä poistaa tähystysleikkauksella.. siis olisi hyvä poistaa, jos haluan jatkaa maratonharrastustani tai edes treenata juoksua tosissaan.

Ja kun katsoo tuota minun oikean jalan kuvaa, niin kyllähän tuo aika selvästi tuossa näkyy, että eihän tuo nilkka tuosta pysty normaalisti toimimaan oikein millään! Nokka ottaa varmaankin melko nopeasti vastaan, kun nilkkaa koukistaa..

siis jos sitä vertaa, niin sanottuun terveeseen niveleen (kuva googletettu, ei oma):

JA koomisinta tässä tilanteessa on se fakta, että samat kuvat on nähnyt Oliveria ennen 4 eri LÄÄKÄRIÄ!!! NELJÄ eri lääkäriä!! Muutama on sanonut, että sulla on tuollainen nokka tuossa nilkan etuosassa, mutta sun kivuthan on ihan eri paikassa (jalan ulkosyrjässä), niin ei se nyt siitä ole kiinni.. Tämä todistaa vain sen, että suurin osa lääkäreistä ei tiedä jalan toiminnasta mitään saati sitten esim. juoksussa tapahtuvasta liikkeestä.

Mutta siis nyt olisi edessä uudet magneettikuvat perjantaina, joissa tarkistetaan vielä onko nilkassa muita vaurioita, esim juurikin siellä ulkoreunassa. Ja jos on jotain ja tähystykseen päädyn, niin sen saisi sitten korjailtua siinä samassa operaatiossa..

Mutta sitten tuohon JOS -sanaan.. Duunin terveydenhuolto EI KATA leikkauksia ja tämmöinen tähystysleikkaus Diacorissa maksaisi sen 3000+ euroa!! KOLMETUHATTA EUROA!! Vaihtoehtoina olisi siis tähystys Diacorissa, harrastuksien vaihto tai sitten julkiselle puolelle leikkausjonoon siirtyminen.. Jos olisin rikas, mitä en TODELLAKAAN ole, valitsisin heti numero ykkösen. Jos mulla olisi luotto ja täysi varmuus siitä, että julkisella puolella saisin varmasti hyvän ja osaavan leikkaajan ja vielä nopeasti, niin valitsisin heti vaihtoehdon 3. Ja jos juoksu ja urheilu ei olisi minulle elämää tärkeämpää, niin tyytyisin vaihtoehtoon kaksi..

Mutta siinä sitten seuraaville viikoille pohdittavaa!! Vaihtaako lajia vähän kevyempään ja ei iskuja tuottaviin lajeihin, maksaako itsensä kipeäksi siitä, että nilkassa on parempi liikkuvuus, vaiko mennä julkiseen jonoon vuoronumero kädessä...

Kaikki vaihtoehdot siis hyviä ja varteenotettavia, joten teen niin tai näin, niin joltain kantilta olen tehnyt oikean päätöksen. JA myöskin, teen niin tai näin, niin varmasti se kaduttaa jossain vaiheessa kuitenkin... "win-loss-win-loss" -tilanne siis ;)